Enemmän, syvällisemmin, tasapuolisemmin

Täytyy hieman nieleskellä, ennen kuin hyväksyy valtiosihteeri Raimo Sailaksen tuoreen väittämän. Sailas sanoo totuttuun tyyliinsä, että Suomi on korkeintaan ontuva hyvinvointivaltio. Mitä, emmekö viimeksi presidentinvaalitenteistä oppineet, että meillä on maailman paras hyvinvointivaltio, joka tulee säilyttää. Yleensä korkeat virkamiehet kertovat, kuinka hyvin asiat ovat ja että lisää mannaa on tyystin mahdoton vaatia. Mutta nyt kuulemme ettei keisarilla ole vaatteita. Seikka, jonka kansalaiset ovat tienneet jo pitkään. Mikä hyvinvointiyhteiskunta se sellainen on, jossa kymmenet tuhannet terveet naiset ja miehet ovat kokonaan vailla töitä. Samaan aikaan moni apua tarvitseva jää ilman hoitoa tai juuttuu jonoihin. Pohjois-Pohjanmaallakin liian monen työpanos ei kerrytä yhteiskunnan varallisuutta, työttömyys on 13,5%. Voimme hyvästellä hyvinvointivaltiomme, ellemme onnistu vähentämään työttömyyttä.

On totta että monilla mittareilla mitaten olemme maailman huippua. On tarpeen ollakin, sillä kasvavan talouden myötä voimme taata sosiaaliturvaa ja muita palveluja. Mutta emme saisi unohtaa yksittäisiä ihmisiä. Ihminen on kaiken mitta, ja pitkittynyt työttömyys on kenelle tahansa liian kova hinta elämästä hyvinvointiyhteiskunnassa. Hienoa Hanna Pakarinen, piispa Huovinen ja yrittäjien puhemies Järventaus! Puhutte asiaa hallituksen työllisyysohjelman ilmoituksissa. Työllisyys onkin kohentunut. Mutta tätä pelätään: globalisaatio vie työpaikat. Kyllä viekin joitain, sillä näkymätön käsi ohjaa tuotannolliset investoinnit halvimpien tuotantokustannusten maihin. Eniten Pohjois-Suomea globalisaatio kirpaisee teollisilla vientiin painottuvilla kaupunkiseuduilla. Onneksi globalisaatio tuokin jotain, sillä lisääntyvän kansainvälisen vaihdannan ja työnjaon myötä voimme hyötyä korkeasta osaamisesta ja pääsystä uusille markkinoille. Tätä kaikkea ei vain saisi tehdä ihmisten lisääntyvän epävarmuuden kustannuksella. On löydettävä tasapaino sosiaalisen turvallisuuden ja taloudellisen voitontavoittelun välillä.

Lisää kierroksia on saatava elinkeinopolitiikkaan. Lääkkeitä on kuultu monia, mutta Pohjois-Pohjanmaalla ainakaan seuraavia ei kannata jättää ottamatta huomioon. Ensinnäkin: naiset. Naiset ovat monella tapaa vielä jakamaton kortti maakunnassamme. Meitä vaivaa se, että työmarkkinat ovat jakautuneet naisten ja miesten töihin. Ilmiön purku voisi tuoda mukanaan uutta virtaa. Naisista kannattaa pitää kiinni, sillä nyt moni synnytysikäinen nainen muuttaa Pohjois-Pohjanmaalta pois. Sopivia töitä ei ole riittävästi. Palvelualojen sekä monipuolisen sisältötuotannon ja kulttuurin kasvua olisi vauhditettava. Syntyvyys on ollut meillä maan huippua ja sitä kannattaa vaalia panostamalla lapsimyönteiseen ilmapiiriin ja varhaiskasvatukseen sekä päiväkotien laatuun ja mitoitukseen. Joidenkin arvioiden mukaan ehkä turhan yksipuolinen kulttuuri (Tiernapojat, Toripolliisi, teknologia) kaipaa rinnalleen pehmeämpiä arvoja. Oulun kaupungin Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011 –hankkeella on jo siksi maakunnallista arvoa.

Toiseksi, kun tulevaisuuden haasteisiin vastataan niin ohittamaton seikka on Kunta- ja palvelurakenneuudistus. Nyt on tuhannen taalan paikka purkaa tarpeettomia rakenteita ja hallinnon pöhöä ja ohjata uudistuksen kärki elinvoimaisten alueiden muodostamiseen. Samaan aikaan voimme vahvistaa kansanvaltaa. Tarvitsemme niin ennakkoluulotonta palvelujen tarkastelua kuin myös kuntarakenteen muutoksia. Tuoreet liitokset Oulu- Ylikiiminki ja Ii- Kuivaniemi ansaitsevat kaikki kiitokset aloitteellisuudestaan. Uudistus kaipaa nyt poliittista johtajuutta. Tavoitteena ei ole uudistus uudistuksen vuoksi, vaan elämisen edellytysten turvaaminen, kaikille tasapuolisesti.

Tytti Tuppurainen
FM, Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston puheenjohtaja (sd.)