Harkintaa Taka-Lyötyn luovutukseen
Oulu on ripeästi kasvava kasvukeskus, ja siksi kaavoituksessa on edetty vähintäänkin yhtä riuskoin ottein. Näin pitää ollakin, sillä tontteja on hölmöä makuuttaa vailla hyötyä. Silti voi perätä joitain periaatteita kaavoitukseen ja tonttien luovutukseen. Surullisen kuuluisat market-jupakat osoittanevat, että Oulussa maltti on todellakin valttia, kun on kyse maa-alueista, joille olisi useampikin tulija.
Vapun alla huomasin Kalevan uutisesta, että Taka-Lyötyn alue Karjasillalla alkaa olla tonttien luovuttamista vaille valmiiksi kaavoitettu. Kaupunginosan kortteli 58 on teknisen lautakunnan hyväksymän esityksen mukaan varattu Oulun ev.lut. seurakuntayhtymälle ns. Caritas-Kylän rakentamista varten. Alueelle tulisi vanhustenpalvelutalo, senioriasuntoja ja normaaleja perheasuntoja. Hanke tavoitteineen kuulostaa hyvältä, ikääntyvän väestön asumistarpeisiin tulee tottakai vastata.
Minua jäi vain kummastuttamaan tonttien luovuttamisesta esitetty hinta. Kauppahinta tonteista olisi ARA- ja sosiaalisen asuntotuotannon osalta 385 mk/k-m2 ja vapaarahoitteisen asuntotuotannon osalta 770 mk/k-m2. Onko tosiaan mahdollista saada näin halvalla tontteja yhdeltä Oulun parhaimmista paikoista? Maallikkonakin voisin veikata, että hinta olisi voinut olla reippaasti enemmän, vähintäänkin 1200 mk/k-m2. Siis kyse on miljoonista markoista, kun rakennusoikeutta on noin 28 000 k-m2. Onko kaupungin tarkoituskin lahjoittaa tontteja? Kaupunkilaisena minä ainakin ajattelen, että tonteista tulisi tällaisella paikalla saada mahdollisimman hyvä hinta. Olisiko hinta ollut kaikille hakijoille sama?
Tulevaa Caritas-Kylän asukasta tietenkin kiinnostaa, mikä tulee olemaan itse asumisen hinta. Onko siis näin, että kun tontit on saatu halvalla, niin se myös näkyy ja tuntuu alueen tulevien asukkaiden kukkarossa? Näin sen ainakin minusta tulee olla, tai muuten joku vetää sievoisen summan välistä.
Jos kaupunki haluaa edellyttää, että Taka-Lyötyn alue rakennetaan vanhusten palveluasunnoiksi, niin se voidaan ilman muuta laittaa tonttien myynnin ehdoksi. Silti maasta voi ottaa kunnon hinnan.
Nyt kannattaa edetä varoen, sillä alueelle olisi arvatenkin muitakin tulijoita. Uhkana on, että päätöksiä seuraa taas valituskierre, jossa on ikäviä piirteitä. Tähän ei Oululla mielestäni ole enää market-sotkujen jälkeen varaa. Kaavoihin ei tietenkään pidä kangistua, mutta pitääkö mutkat vetää kerralla suoriksi?
