 |
Tarkoitus
ei pyhitä keinoja
Kiitos
Teille, jotka olette osallistuneet Caritas-keskusteluun Kalevassa. Yhteisenä
vastineena Teille kaikille haluan tähdentää vielä
muutamia kantojani. Asian ydin kiteytyy mielestäni seuraaviin kolmeen
seikkaan: miten on mahdollista, että Oulussa rakennusmarkkinoille
tuleva uusi toimija saa ensinnäkin heti ensikättelyssä
liki 30 000km2 rakennusoikeutta tavoitellulta paikalta, ja sen toiseksi
vielä hintaan, joka tarkoittaa miljoonien markkojen kaupungin piilotukiaista
tontin hinnassa, ja saa kolmanneksi läpi kaavan, joka ei ole maankäyttö-
ja rakennuslain mukainen? Tällaista voidaan sopia vain kabineteissa,
mitä keinoa Oulussa käytetty niin market-jupakassa kuin poliittisissa
virkanimityksissäkin. Poliittinen konsensus saatiin, sillä tarkoitus
on hyvä.
Koska
politiikka on mielestäni yhteisten asioiden hoitoa, niin olen kannustettaessa
puuttunut tapahtumien kulkuun ja käyttänyt kuntalaiselle taattua
demokraattista valitusoikeutta.. Faktat olen omin päin selvittänyt
internetissä olevista julkisista asiakirjoista. Tätä ei
tunnuta Oulussa otettavan todesta, vaan minua on syytelty jos jonkinlaisista
kytköksistä. Näyttää valitettavasti siltä,
että vallitsevassa keskinäisten kytkösten kauhun tasapainossa
ei edes uskota itsenäiseen ajatteluun. Millaisen kuvan tämä
antaa ns. avoimesta Oulusta? Todettakoon ettei minulla ole sitovaa yhteyttä
mihinkään muuhun säätiöön kuin Pohjois-Suomen
opiskelija-asuntosäätiöön, jonka valtuuskunnan jäsen
olen. Teknisen lautakunnan pöytäkirjoista käy ilmi, että
Takalyötyltä hakivat aikoinaan tonttia Psoas, Riihisäätiö
ja Oulun teknillisen oppilaitoksen Oppilasasuntolan Tuki r.y. Tästä
tosiseikasta ei seuraa se, että olisin jonkun heistä asialla.
Sittemmin Psoas on neuvotellut sopimuksen Caritaksen kanssa, ja saanee
asuntoja kortteliin 69. Mielestäni parempi ratkaisu olisi ollut neuvotella
tontista suoraan kaupungin kanssa, sillä välikäsiä
ei tarvita, ja kiihkoamattakin voi epäillä, että ratkaisu
loukkaa joitakin eri maailmankatsomusta edustavia opiskelijoita.
Korostan,
että kun srk tulee toimijaksi markkinoille (mikä on täysin
hyväksyttävää), niin sitä tulee kohdella samoin
kuin muitakin. Tässä tapauksessa yksityistetään yhteiskunnan
peruspalveluista vanhus- ja vammaishuoltoa srk:lle poikkeuksellisen edullisesti.
Jos Caritas-säätiö vielä saa RAY:n tukea, niin eikö
hanke silloin ole kilpailulainsäädännön vastainen?
Tästä asiasta ovat monet pienyrittäjät ottaneet minuun
yhteyttä. Jos yksityistetään, niin silloin yhdenvertaisin
ehdoin ja läpinäkyvyyttä esim. kaikkia koskevilla laatujärjestelmillä
valvoen. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että peruspalvelut
täytyisi olla ensisijaisesti yhteiskunnan tuottamia.
Minua
on syvästi loukannut ne väitteet, että toimisin omaa etua
ajaen, ymmärryksettä, ilkeämielisyydestä, tai että
en haluaisi vammaisia lähelle keskustaa. Minä nimenomaan haluan
ihmis- ja luontoystävällistä asumista, jossa kaikenlaiset
ihmiset ja ikäpolvet voivat elää yhdessä. Pelkään
että nyt esitetyllä kaavalla tulos olisi toisenlainen. En myöskään
ole vaatimassa, että kaupungin pitäisi nylkeä kaikki saatavissa
olevat markat maistaan. Käypä tontin hinta ei automaattisesti
siirry vuokriin, ja halpaa rakentamista voi jokainen käydä ihailemassa
entisessä DDR:ssä. Epäilenpä myös tietävätkö
oululaiset, että paljon huomiota saaneen palvelutalon lisäksi
Caritas on saamassa valtavat määrät maata tavalliseen kovan
rahan rakentamiseen. Perusteluksi ei riitä, että vain näin
taataan kylä-idean toteutuminen, sillä kaupungin halutessa tämä
olisi voitu edellyttää tontinluovutusehdoissa. Tällaiset
kytkykaupat kaatuvat aina viimekädessä yhteiskunnan kustannetteviksi.
Minäkin
tervehdin ilolla asuntoja vammaisille ja vanhuksille. Minä en ole
torpedoimassa Caritas-hanketta. Minä ehdotan, että kaupunki
selvittää tonttien todellisen hinnan, ja että kaava maltillistetaan.
Tätä rohkenen esittää, sillä uskon vilpittömästi
tuloksen olevan parempi sekä koko Oulun että etenkin sen vammais-
ja senioriasukkaiden kannalta. Kävi miten kävi, tulos on monumenttina
silmiemme edessä vuosikymmeniä.
Ystävällisesti
Tytti
Tuppurainen |
|