Tarkoitus ei pyhitä keinoja
Kiitos Teille, jotka olette osallistuneet Caritas-keskusteluun Kalevassa. Yhteisenä vastineena Teille kaikille haluan tähdentää vielä muutamia kantojani. Asian ydin kiteytyy mielestäni seuraaviin kolmeen seikkaan: miten on mahdollista, että Oulussa rakennusmarkkinoille tuleva uusi toimija saa ensinnäkin heti ensikättelyssä liki 30 000km2 rakennusoikeutta tavoitellulta paikalta, ja sen toiseksi vielä hintaan, joka tarkoittaa miljoonien markkojen kaupungin piilotukiaista tontin hinnassa, ja saa kolmanneksi läpi kaavan, joka ei ole maankäyttö- ja rakennuslain mukainen? Tällaista voidaan sopia vain kabineteissa, mitä keinoa Oulussa käytetty niin market-jupakassa kuin poliittisissa virkanimityksissäkin. Poliittinen konsensus saatiin, sillä tarkoitus on hyvä.
Koska politiikka on mielestäni yhteisten asioiden hoitoa, niin olen kannustettaessa puuttunut tapahtumien kulkuun ja käyttänyt kuntalaiselle taattua demokraattista valitusoikeutta.. Faktat olen omin päin selvittänyt internetissä olevista julkisista asiakirjoista. Tätä ei tunnuta Oulussa otettavan todesta, vaan minua on syytelty jos jonkinlaisista kytköksistä. Näyttää valitettavasti siltä, että vallitsevassa keskinäisten kytkösten kauhun tasapainossa ei edes uskota itsenäiseen ajatteluun. Millaisen kuvan tämä antaa ns. avoimesta Oulusta? Todettakoon ettei minulla ole sitovaa yhteyttä mihinkään muuhun säätiöön kuin Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiöön, jonka valtuuskunnan jäsen olen. Teknisen lautakunnan pöytäkirjoista käy ilmi, että Takalyötyltä hakivat aikoinaan tonttia Psoas, Riihisäätiö ja Oulun teknillisen oppilaitoksen Oppilasasuntolan Tuki r.y. Tästä tosiseikasta ei seuraa se, että olisin jonkun heistä asialla. Sittemmin Psoas on neuvotellut sopimuksen Caritaksen kanssa, ja saanee asuntoja kortteliin 69. Mielestäni parempi ratkaisu olisi ollut neuvotella tontista suoraan kaupungin kanssa, sillä välikäsiä ei tarvita, ja kiihkoamattakin voi epäillä, että ratkaisu loukkaa joitakin eri maailmankatsomusta edustavia opiskelijoita.
Korostan, että kun srk tulee toimijaksi markkinoille (mikä on täysin hyväksyttävää), niin sitä tulee kohdella samoin kuin muitakin. Tässä tapauksessa yksityistetään yhteiskunnan peruspalveluista vanhus- ja vammaishuoltoa srk:lle poikkeuksellisen edullisesti. Jos Caritas-säätiö vielä saa RAY:n tukea, niin eikö hanke silloin ole kilpailulainsäädännön vastainen? Tästä asiasta ovat monet pienyrittäjät ottaneet minuun yhteyttä. Jos yksityistetään, niin silloin yhdenvertaisin ehdoin ja läpinäkyvyyttä esim. kaikkia koskevilla laatujärjestelmillä valvoen. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että peruspalvelut täytyisi olla ensisijaisesti yhteiskunnan tuottamia.
Minua on syvästi loukannut ne väitteet, että toimisin omaa etua ajaen, ymmärryksettä, ilkeämielisyydestä, tai että en haluaisi vammaisia lähelle keskustaa. Minä nimenomaan haluan ihmis- ja luontoystävällistä asumista, jossa kaikenlaiset ihmiset ja ikäpolvet voivat elää yhdessä. Pelkään että nyt esitetyllä kaavalla tulos olisi toisenlainen. En myöskään ole vaatimassa, että kaupungin pitäisi nylkeä kaikki saatavissa olevat markat maistaan. Käypä tontin hinta ei automaattisesti siirry vuokriin, ja halpaa rakentamista voi jokainen käydä ihailemassa entisessä DDR:ssä. Epäilenpä myös tietävätkö oululaiset, että paljon huomiota saaneen palvelutalon lisäksi Caritas on saamassa valtavat määrät maata tavalliseen kovan rahan rakentamiseen. Perusteluksi ei riitä, että vain näin taataan kylä-idean toteutuminen, sillä kaupungin halutessa tämä olisi voitu edellyttää tontinluovutusehdoissa. Tällaiset kytkykaupat kaatuvat aina viimekädessä yhteiskunnan kustannetteviksi.
Minäkin tervehdin ilolla asuntoja vammaisille ja vanhuksille. Minä en ole torpedoimassa Caritas-hanketta. Minä ehdotan, että kaupunki selvittää tonttien todellisen hinnan, ja että kaava maltillistetaan. Tätä rohkenen esittää, sillä uskon vilpittömästi tuloksen olevan parempi sekä koko Oulun että etenkin sen vammais- ja senioriasukkaiden kannalta. Kävi miten kävi, tulos on monumenttina silmiemme edessä vuosikymmeniä.
Ystävällisesti
Tytti Tuppurainen
