Kolumni Kalevassa 21.7.2007

Liian hapokasta

Yksi katselluimmista internetin videosivusto YouTuben pätkistä on Olli Hokkasen ennätysyritys juoda 1,5 litran coca-cola yhteen putkeen. Yritys jää suutariksi ja päättyy Hokkasen kulttimaineen saavuttaneisiin sanoihin “Ei pysty. Liian hapokasta”.
Hapot ovat yllättäneet myös valitettavan useat kuntapäättäjät politiikan kesässä. Ei saatu Siikalatvaa ei Selännettä, ei saatu vaikka selvityksiä ja tosiasioita tuotiin esille ilma sakeaksi. Suomen kuntarakenne periytyy tsaarin ajoilta ja on auttamatta vanhentunut. Kuntauudistus tarvittaisiin kipeästi, mutta päätöksenteon painaessa kunnolla päälle kuntapäättäjä kaatuu kuin Olli Hokkanen: Ei pysty.

Pitäisi kuitenkin pystyä. Uudistus nähtiin välttämättömäksi, kun maassa vielä istui punamultahallitus. Urakka alkoi vuonna 2005. Kyseessä oli vuosisadan uudistus, joka sai unettavan nimen Kunta- ja palvelurakenneuudistus. Uneliaisuus alkoi kuitenkin pian karista. SDP korosti kuntarakenteen uudistamisen ensisijaisuutta. Keskusta taas paloi halusta puuhata palvelurakenteiden parissa. Joka tapauksessa hanketta vietiin eteenpäin suuren innostuksen vallassa, ja koko maan kattavat roadshow’t keräsivät tuhansittain kuntapäättäjiä kuulemaan mitä tuleman pitää. Oppositio oli mukana uudistuksessa, ja helposti sai sen käsityksen, että tuolloinen pääoppositiopuolue Kokoomus oli SDP:n linjoilla kuntaliitosten puolesta. Silloinen kuntaministeri Hannes Manninen (kesk.) laittoi arvovaltansa ja osaamisensa kadehdittavan urheasti peliin. Punamulta sai aikaiseksi kuuluisan puitelain, jonka mukaan valtiovalta odottaa kuntakentän selvityksiä syksyyn mennessä.

Maassa on valta vaihtunut, ja Paras-hankkeesta on puhti pois. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että porvarihallituksen tarmo vuosisadan uudistuksen osalta on hiipunut. Hannes Mannista seurannut kuntaministeri Mari Kiviniemi (kesk.) on todennut Paras-hanketta vietävän eteenpäin, mutta kohdensi aiheen sijaan ensimmäisen järeän linjanvetonsa maaherran virkojen lakkauttamiseen. Mari hyvä! Sinänsä oikeansuuntainen pyrkimys karsia hallintomenoja näyttäytyy oudossa valossa, kun samaan aikaan kuntakentällä ollaan rakentamassa ennen näkemättömän mutkikkaita hallintorakenteita kuntien yhteistyön nimissä. Karsi siinä viisi maaherran virkaa oikealla kädellä, kun toisaalla vasen käsi perustaa sadoittain kuntabyrokraatin virkoja. Eduskunnan puhemieheksi valittu Sauli Niinistö säästää vimmatusti eduskunnan menoja, mutta Sale ei joko vaivaudu kritisoimaan tai huomaa uhkaavaa kuntakentän menojen ryöpsähtämistä.

Porvarihallitus siirsi kunta-asiat Valtiovarainministeriöön, ja nyt näyttää siltä kuin kunnissa odotettaisiin valtion rahahanojen aukeavan ja paikkaavan heikkenevän kuntatalouden. Se on aivan varmuudella toiveajattelua. Avaimet ovat hyvin pitkälle kuntien omissa käsissä, mutta kuten Selänteen ja Siikalatvan kariutuneet kuntaliitokset osoittavat, ratkaisuja ei tehdä ennen vihoviimeistä pakkoa. Sisäministeriön ylläpitämälle kriisikuntien listalle kuuluvat Kestilä ja Rantsila jätettiin Siikalatvan kaatuneen liitoksen myötä yksin selviämään – tai odottamaan valtion mahtikäskyä. Oulun läänissä on uudistuksen aikana toteutunut vain kolme kuntaliitosta: Siikajoki-Ruukki, Kuivaniemi-Ii ja Vuolijoki-Kajaani. Ensivuoden alusta ei tapahdu mitään, vuonna 2009 yhdistyvät Oulu ja Ylikiiminki. Tahti on liian verkkainen. Tavoitteet elinvoimaisista työssäkäyntialueisiin perustuvista peruskunnista voidaan tällä menolla unohtaa, ja tilalle saadaan kuntalaisille etäisiä yhteistyörakennelmia, joissa hämärtyvät sekä identiteetti että valta ja vastuu. Se, jos mikä, on liian hapokasta.