Mielipidekirjoitus Kalevassa 19.12.2006

Vanhusten salasiirrot eivät kuulu avoimeen Ouluun

Lauantaina 16.12. piti lukea Kalevasta kuohuttava uutinen. Kaupungissa on omaisilta ja vanhuksilta salaa valmisteltu kolmenkymmenen vanhuksen siirtoa toisen kunnan alueelle, Muhokseen entisen Päivärinnan sairaalan tiloihin. Asioissa kuohuttavaa on juuri, se ettei omaisia saati vanhuksia oltu kuultu, vaikka käytännössä siirto tarkoittaa vanhukselle kotipaikkaoikeuden menetystä.

On sietämätöntä, että Oulu joka arvoissaan uskoo osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen, jättää näin suuressa asiassa kuulematta asianosaisia. Monen mieleen nousee kolkko vertauskuva, joka on ollut usein esillä vanhustenhoidon tilasta keskusteltaessa: ovatko vanhukset tämän päivän huutolaisia, joita voi noin vain siirrellä edullisimpien kustannusten mukaan paikasta toiseen? Näin ei saa olla, sillä ihmisiä tulee aina kohdella ihmisarvoa kunnioittaen. Paketteja voi siirrellä halvimman mukaan, mutta ihmisellä on jakamaton arvo.

Asian tekee ihmeellisemmäksi se, että periaatteessa kyse on hyvästä asiasta. Oulussa on pitkään kärsitty hoidonporrastuksen toimimattomuudesta. Hoivakotipaikkoja on Oulussa täysin riittämätön määrä, minkä vuoksi vanhuksia on jouduttu hoitamaan väärissä paikoissa huomattavan suurilla kustannuksilla. Uusia palvelukotipaikkoja hankittiin nyt ostomenettelyllä. Asialle olisi rakentavalla yhteistyöllä ja tiedottamisella taatusti löytynyt ymmärrystä ja ehkä kannatustakin. Ne joille siirto ei sovi, olisivat voineet asiasta neuvotella hyvissä ajoin. Nyt kiireestä ja lyhyestä reagoimisajasta syntyi tympeä lopputulos.

Vanhustenhoiva on paitsi Oulussa niin koko Suomessa huutava korjattava asia. Olemme jääneet jo Pohjoismaisesta tasosta, jos tarkastellaan vanhustenhoitoon sijoitettua rahamäärää. Sosiaali- ja terveysministeriön selvitysmies Sirkka-Liisa Kivelä esitti hiljattain erillisen vanhustenhoitolain säätämistä sekä vanhusasiamiehen ja hänen toimistonsa perustamista. Esitykset on otettava vakavasti. Inhimillinen vanhuus vaatii tätä. Vähintä mitä voimme Oulussa tehdä, on pitää vanhukset tasaveroisina kaupunkilaisina heitä koskevissa asioissa. Tämän ei pitäisi olla vierasta avoimelle Oululle.