Opiskelijat, yhtykää!

Muistan oksetuksen tunteen, kun ajattelen edustajiston kokouksia ja kauttani ylioppilaskuntapolitiikassa. Pahoinvointi ei johtunut puheiden tasosta (tosin joskus humanistia hirvitti), vaan siitä että olin raskaana. Monet pitivät minua nuorena äitinä, sillä olin juuri täyttänyt 24-vuotta ja germaanisen filologian opinnot Oulun yliopistossa olivat vielä kesken. Tuolloin en tuntenut itseäni erityisen nuoreksi. Nyt ymmärrän että olin kohtuullisen nuori, sillä tuttavapiirissä on parhaillaan neljä vatsaa somasti kohollaan, ensisynnyttäjä-äideillä jotka ovat kolmekymppisiä. Tämän lehden tultua painosta olen minäkin täyttänyt 30 (18.2.), ja tyttäreni menee syksyllä jo esikouluun.

Maan hallitus kannustaa lapsentekoon. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon mukaan väestörakenteen vinoutuminen vanhempien ikäryhmien kasvun vuoksi vaatii maahanmuuton lisäämistä ja syntyvyyden turvaamista. Syntyvyyttä on edistettävä luomalla edellytyksiä synnyttämisen aikaistamiseen, vähentämällä pätkätöitä, tukemalla perheen ja työn yhteensovittamista sekä helpottamalla lapsiperheiden asumista ja toimeentuloa. Opiskelun ja lapsen saamisen yhdistämistä on mielestäni helpotettava. Kela kertoo, että vanhempainrahakaudella opiskelu rinnastetaan työssäoloon. Opiskeleva äiti tai isä voi nostaa yhtä aikaa sekä vanhempainpäivärahaa 15,20 euroa arkipäivältä että opintotukilain mukaista opintorahaa. Keskeyttäessään opinnot päätoimisen vauvahoidon vuoksi opiskelija, jolla ei ole työtuloja, putoaa kuitenkin minimiäitiysrahalle, jonka taso on riittämätön. Edistystä on ollut, että viime syksystä lähtien myös oululaiset opiskelijat ovat voineet saada Oulu-lisää lasten kotihoidon tuen lisäksi. Olin mukana vaikuttamassa muutokseen. Uudistus on vielä kesken, sillä tavoitteena on tuen ulottaminen 3-vuotiaisiin nykyisen 2v. sijaan. Opiskelijoita auttaisi myös kunnallisen kotiavun lisääminen. Aika monella on mummot kaukana maakunnassa.

Lapsen myötä omiin opiskeluihini tuli tauko. Olin tosin tullut valittua Oulun kaupunginvaltuustoon kolme viikko synnytyksen jälkeen, joten lapsi rinnalla opettelin kunnallispolitiikan aakkosia (ja taisin riemastuttaa edustajiston kokouksiakin pikkutyttären kanssa). Takana oli jo kelpo määrä opintoviikkoja sekä työtä ympäristöalalla Oulun Ekotuote Oy:n toimitusjohtajana kierrätyksen matkasaarnaajana. Kun tyttö täytti vuoden, aloin kirjoittaa gradua. Äitiys oli mainio piiskuri, sillä tunnit, jolloin lapsi oli mummolassa, oli pakko hyödyntää tarkoin. Moni vertaa gradun valmistumista lapsen syntymään. Minulle kävi niin, että kun vein gradun painoon, totesin odottavani toista lasta. Kun kuopus täytti vuoden, palasin taas opintoihin tenttimään puuttuvat sivuaineopinnot. Lapset olivat kotihoidossa, ja luin yöt. Se ei ole lasten kuultavaa. Mies ja lapset seisoivat useampana yönä keskellä huonetta ja karjuivat ”Äiti lopeta jo lukeminen” silmät verestäen. Lapset kulkivat päivät ympäri huoneita Muumi-kirjat kainalossa tenttiin menossa. Silti, suosittelen.

Onneksemme, Pohjois-Pohjanmaa on nuorten maakunta. Väestön ikärakenne on maan tasapainoisin. Alueella syntyy vuosittain yli 5000 lasta. Syntyneiden enemmyyden arvioidaan pysyvän 2300 tasolla (2427 v.2004). Tämä on lähes kolmannes koko maan luvusta. Maakunnan nuorten (16-18v.) osuus on peräti 8.4 prosenttia koko maasta, kun väestön määrä on 7.2 prosenttia.

Suvaitsevainen ilmapiiri on synnytystalkoissa olennainen. On hyväksyttävä perheiden erilaisuus. Sekin, että kaikki eivät edes halua lapsia. Tärkeintä on tukea vanhemmuutta riippumatta perheen laadusta. Kannatan suopeasti hallituksen esitystä hedelmöityshoitolaiksi. Näinä synnytystalkoiden aikoina on myös muistettava väestöpolitiikan globaali ulottuvuus. Lapsi on lapsi kehitysmaissakin.

Tytti Tuppurainen

Kirjoittaja on FM ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston puheenjohtaja (sd.)