Koulutus uhka sivistykselle?

Matkailu avartaa. Erityisesti yliopistomaailmaa avartaa matkailu Saksassa. Berliinissä sijaitsee Humboldtin nimeä kantava yliopisto; miehen, jonka visiot yliopistosta ovat muovanneet myös suomalaista yliopistolaitosta. Tämän suuntauksen mukainen yliopisto, ns. humboldtilainen yliopisto, toteuttaa sivistysihannetta puhtaimmillaan monitieteellisessä opetuksen ja tutkimuksen yhdistävässä tiedeyhteisössä. Ansaitseekohan suomalainen yliopisto enää nimitystä humboldtilaiseksi? Kun kohta perinteisesti akateemisiin opintoihin valmentavan valkolakinkin voi saada ammattikoulusta, seudullista ammattilukiota suunnitellaan, AMK kaavailee jatkotutkintoja ja ennen monitieteiset yliopistot "profiloituvat" eli kapea-alaistuvat? Tätä menoa sietää pohtia syvemmältäkin, erityisesti koulutuksen suhdetta työttömyyteen (varsinkin nuorisotyöttömyyteen) ja työllisyyteen. Mitä havaitaankaan?

Elämme lähellä koulutustotalitarismia. Ilman maisterin papereita ja loppututkintoja alkaa olla niukasti väyliä ansaita toimeentulo huippuosaajia ja kapean sektorin ammattilaisia kaipaavassa ajassa. Koulutus on välttämätön kelpoisuusmittari jälkiteollisessa yhteiskunnassa. Voidaanko yhdessä koulutushurman kanssa puhua yksilön vapaudesta? Täytyykö koko ikäluokka kouluttaa korkeakouluissa?

Jos yhteiskunnan koulutusapparaatti tukee yksilön tiedonjanoa ja yhdistää sen yhteisön tarpeisiin, niin huoli on turha. Mutta nykyisessä koulutusideologiassa alkaa olla piirteitä, jotka oireilevat koulutuksen, sivistymisen ja pätevöitymisen suhteen hämärtymistä. Mikäli työtön nuori miltei pakotetaan ottamaan vastaan koulutuspaikka, niin ollaan pitkällä sivistyksen vääristymässä. Nuorten 'pakkokouluttaminen' sotii jo psykologisesti oppimista vastaan, sillä vastahakoinen, passiivinen mieli ei pysty omaksumaan uutta. Oppiminen on aina yksilön elämyksellisesti kokema aktiivinen prosessi. Jos koulutus on yhteiskunnan ainoa keino reagoida tuotantoelämän ulkopuolella oleviin ihmisiin, niin sivistys- ja pätevöittämisfunktio on hyvää vauhtia kieroutumassa liikaväen varastoinniksi koulutuskoneiston uumeniin.

Tuotantorakenteen muutoksessa luonnonvarojen jalostuksesta kohti tiedon jalostusta on huolestuttaviakin seikkoja. Se vaatii koulutuksen sopeutumista nopeasti informaatioyhteiskunnan vaikeasti ennakoitaviin tarpeisiin. Se suosii välittömästi elinkeinoelämään sovellettavissa olevaa tutkimusta ja koulutusta. Perinteinen tiedekorkeakoulujen ominaisin piirre, uteliaisuustutkimus, voi nopean tuoton aikakaudella jäädä jalkoihin. Hyvästi Humboldt?

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen roolit on ehdottomasti pidettävä erillään. AMK:n on selkeästi profiloiduttava vastaamaan elinkeinoelämän tarpeita, ja tiedeyliopistoille tulee taata resurssit toteuttaa ensisijaisesti sivistysfunktiota.

Korkean teknologian ohella pitäisikin tunnustaa ns. matalan teknologian alat. On huippuosaamista, joka nyky-high tech'n sijaan soveltuu myös vaikeasti työllistettäville. Tällaista työtä on esim. omalla alallani kierrätyksessä. Jos työllisyyteen todella satsattaisiin myös näillä aloilla, olisi työelämän ulkopuolista 'liikaväkeä' vähemmän. Työpaikan inhimillinen arvo sitä vailla oleville on rahassa mittaamaton. Korkea työllisyys luo myös paremmat edellytykset sille, että korkeakoulutus pääsee sammuttamaan todellista tiedonjanoa.

Tytti Tuppurainen fil.yo, OYY:n edustaja SAVA