Rauhan Tervehdys 25.1.2007

Elämässä on oltava jotain pyhää

Kirkon keskeinen tehtävä on hengellinen: kertoa pelastuksesta ja armosta. Hengellisen tehtävän toteuttamisessa on kirkollisilla toimituksilla merkittävä asema: kasteella, konfirmaatiolla, avioliittoon vihkimisellä ja hautaan saattamisella. Yhteiskunnan kannalta ei ole yhdentekevää, millaista pelastusta sen kansalaisille tarjotaan. Uskonnon käyttäminen ihmisen alistamiseen, hallitsemiseen ja taloudelliseen hyväksikäyttöön on torjuttava.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on kansankirkko kaikkien ihmisten auttamiseksi niissä elämänpiireissä, joissa he ovat. Yksilöllisyyden korostaminen, kulutushysteria ja kilpailutalous heikentävät yhteisöllisyyttä. Kirkon tehtävänä on luoda yhteydentunnetta yhteiskuntaan ja näin vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa. Kirkon on oltava entistäkin herkempi havaitsemaan epäkohtia ja toimimaan niiden poistamisen puolesta.

Moraalin pohjana tulee olla kultainen sääntö, "Tee toiselle se, minkä toivoisit itsellesi tehtävän". Jokaisen on kysyttävä itseltään: Osaanko asettua toisen asemaan? Kirkko, kodin ja koulun ohella, on ollut merkittävä arvojen ylläpitäjä ja kasvattaja yhteiskunnassamme. Sen sanoma korostaa solidaarisuutta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kanssa. Tämä saa ilmentymänsä kirkon diakoniatyössä. Kirkon arvojen on näyttävä myös kirkon omassa työympäristössä. Naispappeuden sallimisen ja homoseksuaalien oikeuksien edistämisen hyväksi on kirkon etenkin täällä pohjoisessa tehtävä vielä paljon työtä myös omassa piirissään.

Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen asemaa järjestettäessä on lähtökohtana oltava uskonnonvapaus. Se merkitsee oikeutta sekä harjoittaa että olla harjoittamatta uskontoa. Kansallisella tasolla valtio ja kirkot sekä paikallisella tasolla kunnat ja seurakunnat voivat harjoittaa tarpeelliseksi katsomaansa yhteistyötä. Kirkon ja valtion samoin kuin kuntien ja seurakuntien taloudelliset suhteet tulee järjestää sopimuksin. Se tekee mahdolliseksi luopua yhteisöjen kirkollisverosta, jos se katsotaan tarpeelliseksi.

Tämän päivän ja tulevaisuuden politiikkaa ei voida täysin ymmärtää eikä maailman tapahtumia jäsentää ilman uskontojen tuntemista. Olemme siirtymässä aikaan, jossa uskontoihin perustuvat arvojärjestykset ovat usein poliittisen toiminnan perustana. Se ei saa merkitä kiihkoilua eikä uskontojen poliittisen hyväksikäytön sallimista. Uskonnon hajottavat, maailmaa jakavat, etnisiä ristiriitoja vahvistavat voimat on sidottava. Niiden sijaan on vapautettava uskontojen myönteiset, ihmisen eheyttä ja yhteyttä, solidaarisuutta ja luomakunnan eheyttä vahvistavat voimat.