Kesätunnelmia

Kumma juttu. Vaikka elokuussa helteitä vielä piisaisikin, niin silti henkisesti elokuun puoliväli on kesän loppu. Viimeistään silloin on aika tehdä kesän tilinpäätös, kun koulunsa aloittavat lapset ilmestyvät reput selässä kaduille. On aika laittaa uusi vaihde päälle ja käydä uuteen. Meidän perheessä rajapyykki on tänä vuonna ainakin minusta tuntuva, sillä huomenna pikkuiseni Olli Eemeli täyttää kolme vuotta. Kolme vuotta merkitsee paljon: 3-vuotias ei ole enää vauva. Enää ei saisi kotihoidontukeakaan, se on tarkoitettu pienten lasten hoitoon, eikä yli kolmivuotias ole enää lainsäädännössä pieni. Perheessä on nyt pikkumies, vaikka toki koulun alkuun onkin vielä jokunen vuosi. Mutta silti. Haikeaa ja onnellista. Loppukesään sopivasti.

Kun kesää saatellaan syksyyn, niin kuvaan kuuluu eräänlainen kesätapahtumien elonkorjuu. Vaihdetaan kuulumisia mitä itse kunkin kokemuskoriin on kesän aikana kertynyt. Nyt tiedämme sen, että Oulun asuntomessuilla ei käynyt ihan niin moni kuin toiveissa oli. Kävitkö sinä? Ne jotka kävivät, käyvät vilkasta keskustelua puolesta ja vastaan. Minä kävin, ja kokemus oli hyvä. Messualue on ehjä kokonaisuus, jossa alueen vanhan satamamiljöön tunnelmat ovat yhä läsnä. Talot olivat jännittäviä ja elämyksellisiä. Välillä tuntui kuin olisi ollut taidenäyttelyssä. Jännitteet taitavatkin olla juuri tässä: niin kutsutta tavallinen ihminen kaipaa ehkä kuitenkin enemmän turvallista ja toimivaa kotia, kuin eksoottista ja yllätyksellistä talokorua. Puhumattakaan siitä, että talojen hinnat ovat tähtitieteellistä tasoa monille tavallisille perheille. En silti löisi tämänkaltaisia taloja täysin lakoon, sillä monimuotoisuus on minusta arvo sinänsä. Ei kaikkien kotien tarvitse olla nurmijärvistä unelmaa, kuten ei myöskään asuntomessumallia 2005.

Kävin myös Rotuaari-piknikillä kuuntelemassa Egotrippiä ja Maija Vilkkumaata sekä katsomassa Tukkijoella –näytelmän kesäteatterissa. Molemmat olivat minusta erittäin onnistuneita tapahtumia. Mukavinta kuitenkin oli minusta pakata lapset ja eväät kärryyn ja mennä Hupisaarille. Ehkä sinäkin kävit siellä, sillä niin paljon siellä tuntui aina olevan ihmisiä. Ainolanpuisto ja koko Hupisaarten alue on kerrassaan helmi Oulussa. Uskomattominta on se, että se todellakin on niin lähellä keskustaa. Pidin huolen, että kaikki kesän aikana tapaamani viralliset ja epäviralliset vieraani tulivat käytetyksi ainakin Hupisaarten kalaportailla. Elämys oli mieluisa kaikille, ja itsekin nautin kerta kerran jälkeen. Oululaisten olohuone tuntuu olevan paitsi Rotuaarilla ja torilla niin myös Ainolanpuistossa. Kun kaupunginhallitus on nyt päättänyt hakea Oululle Euroopan kulttuuripääkaupungin asemaa vuodelle 2011, niin vahvuuksiamme on mielestäni juuri moninaisuus. Esimerkiksi kesää ei hallitse yksi ja ainoa Tapahtuma, vaan niitä on useita. Tämän kesän jälkeen olen entistäkin vakuuttuneempi, ettemme tarvitsekaan suurta yhtä ja ainoaa, vaan että vetovoimamme tekee tapahtumien ja paikkojen mosaiikki.

Vielä on kuitenkin valoa ja lämpöä, ja Oulun 400-juhlavuoden päätapahtumatkin ovat vielä tulossa.
Hyvää loppukesää kaikille ja onnea erityisesti koulunsa tänään aloittaneille!

Tytti Tuppurainen
Kaupunginvaltuutettu (sd.)
tytti.tuppurainen@tytti.info