Saanko esitellä: Lapselliset

Nimi on enne, sanotaan, mutta siitä huolimatta kehottaisin ottamaan Lapselliset vakavasti. Oulun kaupunginvaltuustoon perustettu Lapselliset –ryhmä on verkosto, jonka tavoitteena on herättää keskustelua lapsiperheiden asemasta. Lapselliseksi itsensä tunnustavia on kaikista Oulun suurista puolueista. Edustamme elämän ruuhkavuosia eläviä nuoria lapsiperheitä: perheitä, joilla on monta rautaa tulessa ja jotka sinnittelevät työn tai työttömyyden, perhe-elämän ja opintojen ristipaineissa. Yhteinen elämäntilanne herättää yhteisiä näkemyksiä yli puoluerajojen. Voimat on verkostoitu asioiden ympärille, toisin kuin esimerkiksi eduskunnan erilaiset karaoke- jne. klubit. Verkosto on avoin kaikille, joita lapsiperheiden asia kiinnostaa. Lapselliset eivät omi perheiden asiaa, emmekä väitä että tiedämme perheiden arjesta kaiken. Verkostoitumalla saamme yhteisiin tavoitteisiin pontta. Ehkäpä tämä on uuden sukupolven oululaista konsensusta.

Kärkitavoitteemme nyt on lapsiperheiden kotipalvelut. Oulun kaupungissa, joka on Suomen kuudesta suurimmasta kaupungista väestöltään nuorin, puuttuu täysin lapsiperheille annettavat kotipalvelut. Tilanne on laiton, sillä sosiaalihuoltolaki edellyttää kunnan tarjoavan lapsiperheille kotiapua. Lapsellisten vakavana tavoitteena on saattaa tilanne lain mukaiselle tasolle.
Tällä hetkellä perhetyötä on kahdessa yksikössä, päivähoito- ja perhetyön yksikössä 8 työntekijää ja sosiaalityöntulosyksikössä 13 työntekijää. Kyse on kuitenkin perhetyöstä ja lastensuojelun avohuollon tukitoimista, eikä varsinaisesta kotipalvelusta. On tärkeää tarjota perhetyötä ja tukea vaikeuksiin ajautuneille perheille. Painopiste on tällöin korjaavassa työssä, ja niin sanotut tavalliset perheet jäävät miltei ilman apua. Tilanne on tavallaan älytön: pitäisi olla päihdeongelmainen tai vastaavaa, että saisi apua. Lasku on tällöin taatusti suurempi kuin jos toimittaisiin ennaltaehkäisten.

Mihin perheet sitten nykyään tarvitsevat apua? Ollaanko sitä tosiaan niin uusavuttomia ettei itse osata? Voi olla että on perheitä, joilta puuttuu osaaminen normaaliin huushollin pyörittämiseen, mutta tämä on vähäistä. Suurempi ongelma on siinä, että yhteiskuntamme on muuttunut. Perheet elävät nykyään aika yksin. Sukulaiset saattavat olla kaukanakin, ja naapureita eivät kaikki saa apuun. Ajatellaanpa, että perheeseen, jossa on vaikka kaksosvauvat, iskee paha oksennustauti ja vanhemmat eivät sairaana kykene huolehtimaan kodista ja lapsista. Apua pitäisi olla, ja mielellään yhden puhelinsoiton päässä. On esimerkkejä, että lapsia on jouduttu ottamaan laitoshoitoon vanhempien sairauden vuoksi. Kunnan tarjoama kotiapu esimerkiksi tällaiseen hätiin tulisi yhteiskunnalle edullisemmaksi.

Lapsellisten ryhmä valmistelee pitkäjänteistä ohjelmaa, jolla lapsiperheiden kotipalveluja lisätään. Avoimia kysymyksiä on paljon, esimerkiksi se tuotetaanko palvelut itse vai lisätäänkö ostopalveluja. Nythän jo ostetaan Mannerheimin lastensuojeluliitolta ja Lintulammen asukasyhdistykseltä. Mutta asia on laitettu liikkeelle. Tähän ajaa jo Oulun visio, jonka mukaan kaupungissamme on asukkaiden tarpeista lähtevät maan kehittyneimmät palvelut. Näin tulee olla myös lapsiperheiden osalta.

Tytti Tuppurainen
www.tytti.info
Kirjoittaja on Oulun Sos.dem. valtuustoryhmän varapuheenjohtaja.