Myöhästynyttä ei lasketa?
Saako kuorrutusta vaille valmista kakkua arvostella? Tätä olen pohdiskellut kritisoidessani julkisuutta saanutta Oulun ev.-lut. -seurakuntayhtymän Caritas-säätiön aietta ryhtyä rakennuttajaksi Taka-Lyötyssä. Olen vaatinut muutosta kahteen seikkaan: ensinnäkin siihen, millä hinnalla lähes 30 000 kerrosalaneliön rakennusoikeusalue ollaan luovuttamassa pois kaupungin omistuksesta säätiölle, ja toiseksi siihen millaisella kaavalla alue aiotaan toteuttaa. Perustelut ovat hyvät. Ken viitsii paneutua asiaan, tajuaa ettei ole pelkän olankohautuksen juttu suosia uutta tulokasta rakennusmarkkinoilla liki 20-30 miljoonan piilotukiaisella tontinhinnassa. Nyt siis oululaiset veronmaksajat kaupungin päätöksellä avustavat Caritasta varsin reilulla kädellä. Avustamisessa ei tietenkään ole mitään pahaa, ei etenkään jos rakennetaan yleishyödyllisessä mielessä esim. asuntoja vanhuksille. Mutta hyvää ja kaunista kakkua pahentaa se, ettei Oulussa suinkaan kaikkia edes yleishyödyllisiä rakennuttajia ole suosittu yhtä auliilla kädellä. Ongelmallista se on siksi, että meillä Suomessa perustuslain 5§ takaa yhdenvertaisuuden. Millaista yhdenvertaisuutta on se, että yhdelle toimijalle annetaan erittäin huomattava rakennusalue ilman julkista hakua käypää arvoa selvästi alemmalla hinnalla?
Kakun kauneus kärsii myös siitä, että kun huomio on tarkoitushakuisesti kiinnitetty alueelle suunniteltuun vanhusten ja vammaisten palvelutaloon, niin sanomatta on jäänyt se seikka, että Caritas saa kylkiäisenä ihan tavallista kovan rahan rakennusoikeutta kelpo annoksen. Miksi alueet täytyy luovuttaa juuri Caritakselle, kun se kuitenkin joutuu hankkimaan niille rakentajat? Ja ainakaan näille neliöille ei löydy kestävää perustetta luovuttaa niitä alihintaan. Nyt kellään ei ole tiedossa millaisia suunnitelmia muilla toimijoilla alueelle olisi ollut ja mikä olisi tonttien todellinen hinta. Taka-Lyötty päätettiin poliitikkojen yksimielisellä jaa:lla luovuttaa Caritakselle, joka sitten välittää ne edelleen. Mielestäni välikäsiä ei tarvita. Mutta jos näin halutaan tehdä, niin ainakin kaupunkilaisten kuuluu saada menettelystä käypä hinta. Ja kun käypää hintaa selvitetään, niin vertailukohteeksi täytyy ottaa nimenomaan asuntorakentamiseen kohdennetut tontit, eikä esim. liikehuoneistotontit, kuten joissain yleisönosastokirjeissä on esitetty. Selvin tapa olisi laittaa osa alueesta julkiseen hakuun, niin sittenpä mutisemista ei enää tulisi.
Hinnan ohella minua arveluttaa Taka-Lyötylle aiottu kaava. Mielestäni nyt esitetty kaava ei ole uuden maankäyttö- ja rakennuslain mukainen. Mielestäni alue soveltuu hyvin asuntorakentamiselle, ja sinne voidaan mainiosti osoittaa myös vanhusten ja vammaisten palvelutalo, jota Ouluun kipeästi kaivataan. Mutta onko tosiaan hyväksi sijoittaa alueelle peräti 400-600 vanhuksen keskittymä? Ja rakentaa alueelle kaupunkikuvaa selvästi loukkaava korkeimmillaan 7-kerroksinen rakennusrypäs, joka kaiken lisäksi jättää asukkaiden oleskelutilaksi aiotun sisäpihan lähes pysyvästi varjoon? Olen pyytänyt kaavasta asiantuntijalausunnon Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston yhdyskuntasuunnittelun laboratoriosta. Professori Aarne Tarumaan, professori Kaj Nymanin ja yliassistentti Anja Allaksen lausunnossa Caritas-kaavassa osoitetaan olevan vähintään kymmenen heikkoutta. Mielestäni alan huippuasiantuntijoiden lausuntoa ei ole varaa ohittaa, etenkin kun kyseessä on Oulun käyntikorttimaisemat. Omassa vastineessaan Oulun kaupunki keskittyi lähinnä moittimaan minua myöhäiseksi valittajaksi. Nyt käsi pystyyn kaikki jotka säännöllisesti seuraatte teknisen lautakunnan pöytäkirjoja. Minusta on parempi puuttua epäkohtaan myöhään kuin ei milloinkaan. Sitä paitsi uuden lain oloissa käyttämäni keino on ainut mahdollinen, sillä ministeriökontrollia ei enää ole. Poliitikot pääsevät tekemään miten haluavat.
Muutosvaatimuksessani ei ole kyse nolla-summa -pelistä. Tervehdin ilolla Caritas-kylä -ideaa, kunhan oikeudenmukaisuus hinnassa korjataan, ja kaava muutetaan (esimerkiksi) sen mukaiseksi kuin kaupungin kaavaosaston virkamiehet alun perin ajoivat.
Hyvää juhannusta, Tytti Tuppurainen
