ALE! Päivähoitoa halvalla!(?)

Lasten päivähoito on ensimmäinen asia, johon kaupungin niin sanotulla pehmeällä puolella on kokeiltu oululaista tilaaja-tuottaja -mallin sovellusta, ydinkunta-palvelukuntamallia. Mallin taustalla on Oulun kaupungin talouden tasapainottamisohjelma vuodelta 1998, ja sen tavoitteena on kehittää palvelutuotannon tehokkuutta ja taloudellisuutta. Mallin idea on erottaa toisistaan palvelujen tilaaja ja niiden tuottaja, ja säädellä toimintaa sopimusohjauksella. Aina välillä väläytetään mallin lopulliseksi tavoitteeksi avointa kilpailua markkinoilla, jolloin kunnan pääasialliseksi tehtäväksi jäisi vain palvelujen tilaaminen ja tuottajien kilpailuttaminen. Se että tällaista pidetään esillä, saa ainakin minut suhtautumaan suurella varauksella koko ydinkunta-palvelukunta -prosessiin. Kunta ei ole mikään osto- ja myyntiliike. Ei varsinkaan, kun kyseessä ovat kaikkein puolustuskyvyttömimpien palvelut, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten palvelut. Toiminnan ei tietenkään tule olla tuhlailevaa, mutta bisnes-meininki ei kuulu kunnallisiin peruspalveluihin.

Miten sitten YPK (ydinkunta-palvelukunta -prosessi) on sujunut päivähoidossa? Asiasta esiteltiin raportti Oulun kaupunginvaltuustolle maanantaina. Kun lähtötilanteessa vuonna 1997 Oulun päivähoidon kustannukset ylittivät vertailukaupunkien keskitason, niin kokeilun päättyessä vuoden 2003 lopussa menot olivat alle kouluikäistä kohden 13% vertailukaupunkeina olleiden kuuden suurimman kaupungin alapuolella. Siis voi sanoa, että sopimusohjauksella tuotettu täsmennetty tavoiteasettelu ja ja seuranta ovat saaneet aikaan melkoista kustannustehokkuutta, kustannukset on suorastaan painettu alas. Kun hinta tippuu, nousee yleensä välittömästi mieleen huoli laadusta. Esitellyssä raportissa kerrotaan, että asiakkaille ja henkilökunnalle on tehty kolme kertaa palvelukysely. Kyselyn tuloksien mukaan YPK-kokeilussa mukana olleet pilottipäiväkodit ovat menestyneet laadullisesti verrokkipäiväkoteja paremmin. Kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta: halvemmalla parempaa! Into valtuustosalissa asian tiimoilta olikin kovaa. Jopa niin kovaa että eräskin ruiskukkapuolue meinasi kirjat saavutukset omiksi ansioikseen. Saa siinä sitten konsensuksesta haikailla.

Täyteen hurmioon ei kuitenkaan ole varaa heittäytyä. Päivähoito on herkkä asia, sillä asiakkaat ovat lapsia. Kun esimerkiksi tukipalveluja (siivous, ateriat) kilpailutetaan, niin vanhempien on ehdottomasti voitava luottaa siihen, että hoitopaikan taso ei heikkene. Jokainen haluaa vain parasta lapsilleen. Itseäni tukipalveluiden kilpailuttaminen huolestuttaa hiukan. Ateriapalveluissa ylittyi kynnysarvo, jolloin ne piti kilpailuttaa EU-tasolla. Ovi on siis auki, globaali kilpailu voi tunkea päiväkoteihin ylikansallisten ruokajättien muodossa. Laatuvaatimukset nousevat tässä erittäin tärkeiksi. Tarjouskilpailuissa valinperusteeksi riittää kuitenkin halvin. Oulun mallissa tarjouspyynnöt pyrittiin tekemään laadun määrittelyn osalta niin huollellisesti, että jätetyistä tarjouksista on voitu valita suoraan halvin.Kun raportissakin sanotaan, ettei kaikkiin asioihin ole osattu kiinnittää tarjouspyynnöissä huomioita, niin eikö silloin olisi viisaampaa käyttää hankintalain mahdollistamaa toista tarjouspyyntömenettelyä, jossa valintaperusteena käytetään kokonaistaloudellisuutta? Tähänastiset tulokset eivät onneksi anna aihetta huolestuttaa vanhempia, mutta tarkkana pitää olla. Vanhemmat kun eivät halua mitään päivähoidon alennusmyyntiä, vaan hyvää ja inhimillistä hoitoa lapsille.