Hyvä / paha politiikka

Kysymykseen, miksi olen lähtenyt mukaan politiikkaan, saa vastata aika usein. Kysyjällä on tyypillisesti käsitys politiikasta jonakin pelinä, ehkä jopa likaisena pelinä, jossa ei heikot pärjää. Raadollisin mahdollinen käsitys politiikasta kävi ilmi, kun kysyessäni muuatta henkilöä kunnallisvaaleihin ehdokkaaksi hän vastasi, ettei halua kasvojaan valehtelijoiden tauluun.

Voi toki ottaa oppikirjan avuksi ja sanoa, että politiikkahan on yhteisten asioiden hoitoa. Ei kummempaa.

Vastaamista vaikeaan kysymykseen helpotti kuitenkin suuresti puhe, jonka kuulin hiljattain Torniossa. Ruotsin pääministeri ja sikäläisen demaripuolueen puheenjohtaja Göran Persson piti henkeäsalpaavan sykähdyttävän puheen, jota voisi luonnehtia sosialidemokratian ja yleisemminkin politiikan kunnianpalautukseksi tai ylistyslauluksi. Tenhoavalla tavalla hän esitti, miten ei ole mitään tärkeämpää kuin politiikka, ei mitään kauniimpaa kuin politiikka, ei mitään älyllisempää kuin politiikka.

Totta, sillä politiikka kattaa miltei koko elämän. Se on arvovalintoja, ja arvot ohjaavat keskeisellä tavalla elämäämme. Politiikka ei kuitenkaan ole silkkaa siloista yhteisten asioiden pyyteetöntä hoitoa, vaan politiikka on myös hyvin syvällisesti taistelua vallasta. Se, joka saa vapaissa vaaleissa eniten valtaa, määrää kehityksen suunnan. Se, mihin suuntaan kehitystä halutaan viedä, on perin pohjin erilaisten intressien ja ristiriitojen alainen asia. Ei ole olemassa mitään universaalia ”yhteistä hyvää”, vaan on vain suurempien ja pienempien ryhmien eriäviä intressejä. (Eräässä valtio-opin alaan kuuluvassa kirjassa kehotettiinkin aina panemaan varmistin päälle, kun poliitikko sanoo olevansa yhteisen hyvän asialla; tuolloin hän mitä ilmeisimmin pyrkii piilottelemaan tietyn ryhmän erityisintressejä.)

Tämä syksy on taas taistelua vallasta, kun puolueet ja ehdokkaat kilvoittelevat kunnallisista luottamuspaikoista. Olisi erittäin suotavaa, että puolueet toisivat reilusti esiin omat vaihtoehtonsa, ja sen, kenen intressejä kukin ensisijaisesti on halukas ajamaan. SDP:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma on mielestäni aivan oikein varoitellut äänestäjiä niin sanotusta väärästä sosialidemokratiasta, sillä aina vaalien alla tuntuu kuin Suomessa olisi yksi ainut Suur-sosialidemokraattinen puolue, jonka heimot esiintyvät eri väreissä. Kaikki ilmoittautuvat kilvan hyvinvointiyhteiskunnan ja julkisten palveluiden kannattajiksi. Suur-sosialidemokratian varjoon jää kuitenkin se tosiseikka, että hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden suhteen on olemassa väkeviä eturistiriitoja. Toiset haluavat tosissaan viedä kehitystä minimisosiaalivaltion suuntaan laskemalla veroja ja korottamalla palvelumaksuja. Toiset taas – joihin haluaisin itseni luettavan – katsovat, ettei kilpailukyvystään huolta pitävän yhteiskunnan tule tuhlata inhimillisiä voimavaroja jakamalla ihmisiä a ja b –luokan kansalaisiksi. Siksi on pidettävä huoli julkisten palveluiden laadusta ja kattavuudesta.

Taistelu vallasta alkakoon! Olkoon taistelussa ihminen kaiken mitta.

Tytti Tuppurainen

kaupunginvaltuutettu (sd.)

www.tytti.info