Uusiudutaan – soveltuvin osin!

Ympäristöasioiden painoarvo on politiikan ilmapuntarissa nousussa. Suuren luokan asiat kuten ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden suojelu riisuvat ympäristöasioiden risuparta-mielikuvaa. Ympäristöihminen on pian jokainen ihminen. Minulle sosialidemokraattina kestävän kehityksen vaade on yhtä keskeinen kuin sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Suomalaisen ihmisen sanotaan olevan luontoa lähellä. Luonto ja luonnonvarat ovat keskeisiä hyvinvoinnin lähteitä. Pohjois-Suomessa luonnonvarat ovat rikkaat, metsien ja vaikkapa turvesoiden kestävä käyttö ja luonnonympäristön hyödyntäminen matkailuun ovat keskeisessä asemassa. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaa on tunnuslukujen valossa suorastaan luonnonvaramaakunta, sillä väestöosuutemme nähden (8%), me tuotamme huomattavan paljon Suomen luonnonvaratuotteista, 10-15 prosenttia.

Enenevissä määrin ympäristöasiat kietoutuvat energiakysymyksiin. Tulevaisuus vaatii uusiutumista. Uusiutuviin energialähteisiin perustuva energiantuotanto on hajautettua vähintäänkin energia-raaka-aineen tuottamisen osalta. Juuri tämä tekee uusiutuvista energiamuodoista Pohjois-Suomen aluetaloutta ajatellen potentiaalisen kehitystekijän. Nyt olemme päästökaupan ja energian hinnannousun myötä joutumassa siihen, että uusiutuvia energianlähteitä on otettava topakasti käyttöön. Koko Pohjois-Suomen uusiutuvan energian potentiaali on arvioitu olevan huikea: pelkästään metsähakkeen osalta kolme TWh/v. Ja jos neljäsosa Pohjois-Suomen maatalousmaasta otettaisiin bioenergian tuotantoon, ala tuottaisi peltobioenergiaa 2 TWh/v. Maakuntakaavat puolestaan sisältävät merialuevaraukset neljän tuhannen MW:n tuulivoimateholle eli 12 TWh/v tuotannolle.

Turpeen käyttö on tunnetusti kiistanalaista - ja erittäin ajankohtaista päästökaupan oloissa. Päästökaupan seurauksena turvelauhdesähkön tuotanto ilman tukitoimia menetetään. Bioenergiasektorin nopea kehitys pohjoisessa on siksikin tärkeää. Turvetalouden supistumisesta johtuvasta muutoksesta tulee näin hallitumpi. Uusiutuvat energianlähteet kuuluvat Suomen tulevaisuuden reseptiin yhtenä kirkkaimmista johtotähdistä.

Ympäristöasiat ovat olleet sydäntäni lähellä jo kauan. Tein niistä osittain itselleni ammatinkin, sillä toimin kymmenkunta vuotta kierrätysalan pienyrityksessä. Kierrätys iskostui mieleeni siinä määrin, että kun pyrin eduskuntaan vuonna 1999, niin lainasin tutusta aihepiiristä vaalilauseenkin: Kierrätä kasvoja. Paikka jäi saamatta, mutta lannistumatta hyödynsin kierrätysteemaa vuoden 2000 kunnallisvaaleissa, tällä kertaa sloganilla Kierrätä kaupungin päättäjiä. Kas, pääsin päättäjäksi, enkä ymmärrettävistä syistä enää seuraavissa kuntavaaleissa intoillut kierrätyslauseilla. Sillä onhan niin, että kierrätysfilosofiaankin kuuluu käyttää tuote ensin loppuun. Toimivaa ei kannata haaskata - politiikassakaan. Kuluttajat, konsumenterna, kun kierrätätte, antakaa politiikan parhaan silti jatkaa. Tarja Halonen ei jouda vielä uusiokäyttöön vaan uudelle kaudelle. Ilmapuntari ei ennusta vihreää tuulta.