Yllä sarjakuvataiteilija Ville Rannan piirros Tytistä

Tytin varsinainen blogi löytyy osoitteesta: http://tuppurainen.blogspot.com/

22.3. Tunnelmia vaalituloksen jäljiltä

Äänet on laskettu ja tarkistettukin. Sain 2791 ääntä, mikä on paljon se. Se ei kuitenkaan riittänyt, enkä ole tullut valituksi kansanedustajaksi. En kiellä etteikö se olisi minulle pettymys, sillä minä ja monet tukijat ympärilläni teimme hartiavoimin töitä kampanjan eteen. Äänimääräni on kuitenkin suuri, sillä olisi tullut valittua monessa eri vaalipiirissä ja myös SDP:n listoilta esimerkiksi vuoden 1995 vaaleissa. Mutta nyt se ei riittänyt, emmekä saavuttaneet tavoitettamme. SDP kärsi suurtappion koko maassa.

Muutamia valopilkkuja haluan jakaa tässä: ensinnäkin kampanjani oli erittäin onnistunut. Sitä oli kiva tehdä, en saanut kertakaikkiaan juuri lainkaan negatiivista palautetta. Ehdokkuuteni ja minut otettiin jokapuolella hyvin ja innostuneesti vastaan. Kampanjan ilme oli onnistunut ja minun näköiseni. Mitään ei tarvitse katua, eikä mikään jäänyt kaivelemaan. Kaikki tehtiin mitä aiottiin. Toiseksi, ilahdutti katsoa YLE:n tulossivuilta Oulun tuloksista, että kaupungissa annettujen äänten perusteella olisin tullut valittua, siis jos vaalit olisi suoritettu ainoastaan Oulun kaupungin alueella. Kotikaupungin tuki tuntuu hyvälle.

Omat sanani eivät nyt riitä jakamaan enempää. Haluan lainata erästä minulle Ruotsista tullutta sähköpostia (kirjoittajan luvalla):

"Terve Tytti!
Sait 2791 ääntä ja olet kolmannella varapaikalla. Se on hyvä tulos ja antaa erittäin hyvät asemat seuraaviin vaaleihin. --- Tänään olet varmaankin väsynyt kovan vaalitaistelun jälkeen ja ehkä valmis ripustamaan hanskat naulaan, mutta nuku muutama yö ennenkuin teet päätöksiä. Ne näkemykset ja asenteet joita sinä ja minä kannatamme ovat välttämättömiä maapallon ja ihmiskunnan selviytymisen kannalta. Uskon, että ne saavat kasvavaa kannatusta ennenkaikkea nuorten äänestäjien keskuudessa. ---
Onnitteluni vaalimenestyksesi johdosta."

Kiitos kaikille tukensa minulle osoittaneille!

17.3.Loppusuoralla soppaa ja sädehtiviä kasvoja

Kalkkiviiva häämöttää, ja tänään kampanjointi on sujunut tiiviissä tunnelmassa. Sää suosi ja täydeltä terältä helottava aurinko sai ihmisten kasvot loistamaan. Kyllä, vaikka olisi saattanut ajatella joka puolelta hönkivien ehdokkaiden jo ärsyttävän, mutta ei onneksi: vielä ovat vaalit jaksaneet kiinnostaa.

Soppatykkimme oli tänään liikkeellä Kaukovainiolla, ja loppusuoran soppa teki hyvin kauppansa. Luulen, että omalla kohdalla hernekeittokiintiö on vähäksi aikaa täynnä - ei niin ettäkö soppa alkaisi jo ellottaa, mutta ruokavalion on hyvä olla monipuolinen. Tuhannet kiitokset Paavo Talalalle kumppaneineen, joka uupumatta on soppaa keittänyt.

Mistä vaaleissa on puhuttu? Tässä vaiheessa voi listata. Ensinnäkin on puhuttu asiaa, kukaan ei ole tivannut kantaani mainontaan tai julkkiksiin, vaan oikeita huolenaiheita ja linjauksia on haluttu käsitellä. Verotus on puhuttanut yli muun. Eläkeläisten verotus, perintövero, tulevat ansiotuloveron kevennykset. Nuorten kanssa on keskusteltu valuutanvaihto- ja ympäristöveroista. Terveydenhuolto ja vanhusten hoito on ollut tiuhaan esillä, samoin ilmastonmuutos ja paikallinen kysymys Kollajan tekoaltaan ja vesivoimalaitoksen rakentamisesta. Opintotuki ja minimiäitiyspäiväraha ovat keskustelujen mukaan tulonsiirroista kiireellisimmin korotettavia, samoin asumistuen korjaukset. Täyttä asiaa kaikki keskustelut, ja on ollut hienoa viedä viestiä reilusta Suomesta ja hyvinvoinnista eteenpäin. Se saa laajan kannatuksen, joten nyt vain kaikki uurnille huomenna.

Vaalit ovat olleet omassa elämässäni vahvasti läsnä. Lapseni, nuo totuuden torvet, ovat siinä iässä nyt, että iltarituaaleihin kuuluu runsas rakkauden tunnustaminen. Tässä viikolla eräs ilta peittelyjen jälkeen tyttäreni kertoi vuolaasti, kuinka hän minua rakastaa: “Äiti, mä rakastan sua kaikkein eniten, rakastan sua sydämeni pohjasta, rakastan sua maailman eniten!” Pikkuveli keksi laittaa vielä paremmaksi, ja murahti alapediltä: “Äiti, mä äänestän sua.”

15.3. Loppukiriä ja Oikeaa Asiaa

Viimeinen viikko meneillään ennen vaaleja, ja vaalikuume nousee. Ennakkoäänestys on ollut vilkkaampaa kuin neljä vuotta sitten käydyissä eduskuntavaaleissa, ja se on kansanvallalle kunniaksi. Toivottavasti tahti jatkuu varsinaisena vaalipäivänä, sillä äänestysvillkaudella ja eduskunnan kokoonpanolla on havaittu selkeä yhteys. Korkea äänestysaktiivisuus näkyy yleensä tasaisempana jakaumana poliittisen oikeiston ja vasemmiston kesken. Matala äänestysprosentti hyödyttää yleensä poliittista oikeistoa.

Tapasin viikolla Aleksinkulman keskustelutilaisuuksissa maaherra Eino Siuruaisen. Siuruainen tuumi, että heti vaalikauden alkajaisiksi hän ja muutamat muut aluekehityksen avainvirkamiehet kutsuvat koolle kaikki Oulun läänin uudet kansanedustajat. Tavoite on hitsata yhteen ja evästää se joukkue, joka seuraavat neljä vuotta hoitavat alueemme asioita.  Maaherra puhutteli minua siihen sävyyn, että merkitsin päivän jo kalenteriin... kiitos luottamuksesta.

Tänään järjestin Suuren Veroillan Cafe Saarassa Oulussa. Huippuvieraana tilaisuudessani oli valtiovarainministeriön valtiosihteeri Pertti Rauhio. Keskustelimme antaumuksella perintöverotuksen uudistamisesta ja valtiontalouden liikkumavarasta. Tilaisuus oli suosittu, ja meille varattu tila täyttyi viimeistä tuolia myöten. Hienoa että vakavat ja vaikeat kysymykset saavat ihmiset liikkeelle - ei, näissä vaaleissa ei ole ollut kyse sirkushuveista. Politiikka ei ole päässyt liikaa viihteellistymään, ei ainakaan niissä keskusteluissa joihin olen itse saanut osallistua. Se on hyvä se.
Voit lukea verolinjauksistani Kirjoitukset -osaston uusimmasta kirjoituksesta näillä sivuilla.

10.3. Räntää ja toivoa

Kengät kastuivat tänään vaalityössä Rotuaarilla ja Ruskon K-marketin edessä. Maaliskuu on vasta puolivälissä, mutta vettä sataa - merkit ilmastonmuutoksesta näkyvät. Onneksi on toivoa: eilen Euroopan unionin huippukokous linjasi tuntuvasta päästöjen vähennyksestä ja satsauksesta uusiutuviin energioihin. Hyvä Eurooppa!

Kulunut viikko on mennyt hurauksessa: olen ollut haastateltavana radiossa (Pookissa), kampanjoinut Koillismaalla, emännöinut naistenpäivän vastaanottoa Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliitossa ja kiertänyt vaaliautolla Haapajärvellä, Reisjärvellä, Sievissä ja Ylivieskassa. Vastaanotto on ollut hyvä, jopa niin, että Reisjärvellä sain antaa tämän kampanjan ensimmäisen nimikirjoituksen (terveisiä vaan Teemulle).

Tänään olin tentattavana Rotuaarin lavalla. Tenttaajana oli tunnetusti asiat hyvin hallitseva Forum24:n toimituspäällikkö Risto Kenttä. Kysymykset koskivat muun muassa asuntopolitiikkaa ja verotusta. Suurimmat aplodit sain, kun linjasin tulevan hallituskauden tärkeimmäksi haasteeksi hyvinvointipalvelujen parantamisen. Se menee veronkevennysten edelle. Samaa viestiä vein myöhemmin iltapäivällä Rajakylän asukastuvan vaalipaneeliin, jossa kuulijat olivat eniten huolissaan vanhustenhuollon tilasta. Tulevissa vaaleissa linjasta päätetään: alennetaanko MINUN verojani, vai parannetaanko MEIDÄN palvelujamme?

5.3. Haukkumalla eduskuntaan

Eilen sunnuntaina oli varmasti yksi tämän kampanjan mieleenpainuvimmista tilaisuuksista: Tytti haukuttiin eduskuntaan. Järjestimme tukiryhmämme kanssa (kiitos Jaana!) Match Shown, kaikkien koiraharrastajien parhaan vaalitilaisuuden. Mätsäri pidettiin Oulun Hietasaaren ponipihalla maneesissa. Se sai valtaisan suosion. Kun tulin paikalle, oli autoja pysäköity silmänkantamattomiin ja ihmisiä koirineen parveili joka paikassa. Aurinko paistoi täydeltä terältä.

Päivä ei olisi voinut sujua paremmin. Monille koiraharrastajille tilaisuus oli vuoden ensimmäinen, paikka harjoitella kevään myötä lisääntyviin näytöksiin. Kun vielä olimme saaneet tuomariksi yhden tunnetuimmista ja arvostetuimmista tuomareista, Jari Laakson, oli suosion salaisuus selvä. Minä sain olla tuomarina lapsi-koira -kehässä, ja voin kertoa että kaikki osalistuneet saivat palkinnon.

Tänään oli Pohjois-Pohjanmaan energiastrategian julkistuspäivä. Jouduimme jättämään strategiaan lausuman, sillä esiin oli julkisuudessa noussut hyvin keskeisesti vesivoiman lisärakentaminen ja erityisesti Kollajan allas ja uusi voimalaitos. SDP on linjannut jo hyvissä ajoin, ettemme hyväksy koskiensuojelulain avaamista edellyttäviä vesivoiman lisäämishankkeita. Uusi voimalaitos olisi ristiriidassa koskiensuojelulain kanssa, allas sinänsä ei. Lausumaan kirjautimme, ettei koskiensuojelulakia tule avata ja että Iijoen virkistyskäyttöä tulee kehittää. Oma huomionsa on se, että uusi voimalaitos toisi Pudasjärven kaupungille kiinteistöverona noin miljoona euroa, mikä vastaa 250 teollisuustyöpaikan tuottamaa verotulokertymää. Allas yksin ei tuo verotuloja. Vesivoiman hyväksyttävyys on takavuosista parantunut valtavasti. Ilmastonmuutoksen ja energiatalouden kannalta on välttämätöntä, että lisäämme vesivoimaa niissä rajoissa kun se on ekologiselta kannalta mahdollista.

27.2. Ylös, ulos ja suoraan live-lähetykseen

Eipä olisi tähän hätiin tarvittu sairastumista, mutta virus ei vaalikalentereita seuraa. Perjantain kiersin Kajaania ja Utajärveä, ja iltaa kohti alkoi jäseniä kummasti kolottaa. Yöllä heräsinkin armottomaan päänsärkyyn, ja sain mittarista lukemat 39,2. Siitä hetkestä pysyttelin tähän aamuun saakka vuoteenomana, päivät menivät kiitäen yhdessä sumussa. En viitsi kauheasti itseäni sairastumisesta morkata, niin moni on kuumeesta ja taudeista tänä talvena kärsinyt. Oli varmaan ajan kysymys milloin minuun tarttuu, sillä kierrän ja kättelen kaikki kynnelle kyenneet, kuten vaalityöhön kuuluu. Pitäkäähän ihmiset itsestänne ja toisistanne huoli. Lepo on paras lääke näihin liikkeellä oleviin viruksiin.

Tänään olin jo aamusta voimistunut, ja lähdin liikkeelle - suoraan Ylen Ouluradion suoraan eduskuntavaalitenttiin. Edustin SDP:tä yhdessä Matti Ahteen kanssa. Puolituntinen meni vauhdilla, keskustelu kumpuili nettipokerista opintotukeen ja puolueemme imagoon. Jännittävin vaihe oli, kun meidät laitettiin vuorotellen nostamaan kupista lappuset, joiden sisällöstä piti pitää maksimissaan minuutin puhe. Minä vedin (prima vista) puheet liikenneinvestointien kasvattamisesta ja täystyöllisyyden tarpeesta. Molemmat ovat tuttuja aiheita, mutta kyllä valmistautuminen olisi varmasti tulosta parantanut. Pärjäsin ilmeisesti hyvin, sillä tekstareita sateli ohjelman jälkeen tutuilta ja tuntemattomiltakin Langoilla oli oltu ja kuulemasta pidetty. Voit halutessasi kuunnella ohjelman Ylen nettisivuilta.

21.2. Kivasti liikkeellä

Alle kuukausi enää vaaleihin, tahti paranee. Oma kampanjani on kivasti liikkeellä. Liikkeellä ovat myös ne kaksi bussia, Oulun seudulla liikennöivät linjat 3 ja 13, jotka on teipattu Tytti-mainoksin. Olemme satsanneet näihin bussinkylkimainoksiin, sillä esimerkiksi TV-mainontaan ei minunkaltaisellani ehdokkaalla ole varaa. Nyt jo huomaa että kampanjoissa on eroa, eräillä ehdokkailla on jokaisessa lehdessä ilmoitus. Niistä kertyy helposti tuhansien eurojen laskut, ja voikin vain ihmetellä mistä kukainenkin vaalirahoitusta saa. Paisuvat kampanjabudjetit ovat uhka aidolle demokratialle, sillä nyt rahalla voi vaikuttaa huolestuttavan paljon. Suomen vaalikampanjointi on ollut toistaiseksi asiallisempa kuin esimerkiksi USA:ssa. Täytyy toivoa ettei homma lipeä täällä hurlumheiksi.

Kampanjointi sujuu hyvässä hengessä. Viime päivinä minua ovat ilahduttaneet ne lukuisat henkilöt, jotka lähestyneet kysyäkseen mileipidettäni jossain asiassa. Kaikki vuorovaikutus on myönteistä, ja se seikka että kysytään, kertoo että mielipiteilläni on merkitystä. Kysymysten aiheet vaihtelevat opintotuesta yksinhuoltajien asemaan ja verotukseen. Perintöverosta on kysytty myös niin tiuhaan, että kerron vielä tässäkin kannattavani perintöverotuksen uudistamista. Verotettavan tulon alarajaa tulee nostaa ja korjata veron tietyt epäoikeudenmukaisuudet. Yritysten osalta sukupolvenvaihdosten verohuojennusta tulee tarkastella kuluvalla hallistuskaudella tehtyjen kevennysten valossa. En kuitenkaan ole tyystin poistamassa perintöveroa, sillä sillä on fiskaalista merkitystä ja myös talouden dynamiikkaa edistävä vaikutus (ehkäisee pääomien kasautumista).

Sunnuntaiset syntymäpäiväni olivat menestys. Juhlissa kävi kirkkaasti yli sata ihmistä! Sali tuli aivan täyteen. Ohjelma oli tasokasta, oli laulua, tanssia sekä loistavat puheet Liisi Huhtalalta ja Jussi Vilkunalta. Näyttävin ohjelmanumero oli Tomi taka-Eilolan tiilenmurskausesitys, jolla hän demonstroi murskaavaa vaalivoittoa ja sitä kuinka Tytti menee läpi harmaan kiven. Kuvia on albumissa. Kiitos kaikille juhlaan ja sen järjestelyihin osallistuneille. Juhlista käynnistyi tasan kuukauden vaalimaraton, joka jo on - kuten sanottu - kivasti liikkeellä.

17.2. Say it in english

Olin eilen vaalipaneelissa Oulun kansainvälisellä koululla. Keskustelu käytiin englanniksi, tarkoitus oli tietenkin paitsi löytyy puolue-eroja niin myös testata ehdokkaiden kielitaitoa. Paikalla oli mm. kepun Kyösti Oikarinen, jolta englanti taittui mallikaasti, ja vasemmistoliiton nuori Silla Kakko, joka kertoi olevansa ensi kertaa puhumassa politiikkaa vieraalla kielellä. Minusta Sillakin pärjäsi hyvin. Ei ainakaan eilen läsnäolleiden puolesta tarvitse suomalaisten hävetä kielitaidon puutetta. Omasta osaamisestani olen tietenkin jäävi sanomaan, mutta tunsin kyllä olevani omassa elementissäni.

Paneelissa minua piikiteltiin demareiden näkemyksillä Natosta ja ydinvoimasta. Molemmissa aiheissa (no totta kai!) pääroolia näytteli Paavo Lipponen. Paavo on puoltanut Nato-jäsenyyden esiinnostamista, se on selvä, mutta hän ei enää linjaa puolueen asemoitumista. SDP:n kannan on päättänyt puoluekokous 2005, eikä SDP ole rynnistämässä Natoon. Ydinvoimasta minua härnättiin myös, ovathan Tasavallan Presidentti Tarja Halonen ja Paavo Lipponen olleet asiasta julkisuudessa eriävien kantojen vuoksi. Kerroin ettei ydinvoima ole ongelma SDP:lle. Oma kantani on selvä: energian säästö ja -tehokkuus ovat ensisijaisia, vain ne menevät uusiutuvien energialähteiden edistämisen edelle.

Torstainen TV-esiintymiseni Grand Casinon vaali-iltamissa on herättänyt paljon huomiota. Tänäänkin Kaakkurissa ehdokastilaisuudessa moni kertoi bonganneensa minut julkkisten joukosta. Pöh, en päässyt ohjelmassa mitään sanomaan, mutta olin sentään kovatasoisessa seurassa - ja ilmeisen paljon kameran edessä. Olethen muuten jo huomannut, että kirjoitan blogia myös puolueen sivuille, www.sdp.fi/vaalit07. Siellä on enemmän tunnelmia ohjelmasta.  Käy lukemassa kampanjatunnelmia sieltä toistekin. Olen kahden blogin loukussa - ja siitä hyvilläni.

14.2. Isoja asioita Grand Casinolla

Myönnän että jännittää. Olen huomenna menossa MTV3:n vaaliohjelmaan, joka lähetetään suorana Helsingin Grand Casinolta. Kyseessä vaali-iltamat, jonne on maikkarin oman mainoksen mukaan kutsuttu Suomen mielenkiintoisimmat eduskuntavaaliehdokkaat. Mahtavaa, että ainakin yksi Pohjois-Suomen ehdokas on rankattu näinkin kiinnostavaksi... en tosin tiedä ketä muita sinne on tulossa. Pitäisi ratkaista mitkä vaatteet laittaisin, sillä dress-codeksi annettiin casino-tyylinen pukeutuminen. Hmm, en ole aimmin paljon casinoilla viettänyt aikaa. Pitäisi varmaan katsoa mallia uudesta James Bondista. Tai ehkä ei.

Jännittää tietenkin se, pääsenkö haastatteluun. Ja selviänkö siitä kunnialla. Luulen että ohjelmaformaattiin kuuluu iskevät revolveri-haastattelut. Jännittää, mutta toivon että pääsen haastatteluun. Sen tiedän että kaikki ohjelmaan kutsutut eivät mahdu haastateltavaksi, joten voi olla että "voittajat" valitaan ruletilla. Huomenna sen näkee. Kotijoukot ruudun ääreen.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

6.2. Vauhtia vaalivaltiopäiviltä

Eduskuntavaalityö on pitkälle raikkaassa ulkoilmassa liikkumista, kuten perjantaina Kiimingissä soppatykin ääressä. Näillä keleillä onkin lämmin hernekeitto maistunut, niin ehdokkaalle kuin niille sadoille ihmisille, jotka ovat pysähtyneet vaihtamaan kanssani ajatuksia.
Jotain ihan muuta minulle avautui lauantaina SDP:n vaalivaltiopäivillä Vantaalla Tiedekeskus Heurekassa. Koolla olivat kaikki puolueen ministerit ja kansanedustajat, kymmenittäin eduskuntavaaliehdokkaita ympäri Suomea ja vaalityöntekijöitä. Minulla oli aitiopaikka kakkosrivillä Maria Guzeninan vieressä suoraan Heinäluoman takana.

Vaalivaltiopäivillä julkistettiin SDP:n tavoitteet uudelle hallistuskaudelle. Tavoittelemme tuntuvaa satsausta hyvinvointipalveluihin: 2,5 miljardin sijoitusta palveluihin. Rima on korkealla myös ympäristöpolitiikassa. Tavoitteemme on öljyvapaa Suomi vuoteen 2030 mennessä. Tämä on välttämätöntä muun muassa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Tunnelma oli tietenkin korkealla Heurekassa. Tutustuin esimerkiksi Tommy Tabermanniin, joka on ehdokkaanamme Uudeltamaalta. Tommyn kanssa totesimme olevamme alkukirjainkaimoja. Maria Guzeninan kanssa jutut menivät hyvin yksiin, ja Marian kameralle tallentuivat iloiset naiskasvot käsivarren mitan päästä itse otettuna. Kuviin pääsi keskellemme myös Heinäluoma. Minulle Vantaan visiitistä koitui sekin ilo (ja hyöty), että näyttäydyin television uutislähetyksissä pitkin päivää useaan otteeseen. Päätöksenteko on aina vakavaa asiaa, mutta kampanjassa pitää olla myös pilke silmässä.

31.1. Suuri Päivä

Tänään on ollut perheessämme päivä, joka jää yhtenä elämän etappina taatusti mieleeni. Tänään on ollut kouluun ilmoittautumispäivä. Tyttäreni menee syksyllä kouluun. Lapseni on tuleva ekaluokkalainen. Voi millaisia tunteita äidin mielessä kuohuukaan! Ylpeyttä, onnea, innostusta, suurta huoltakin. Pärjäähän lapsi koulussa...

Ei voi olla ajattelematta, mihin aika on oikein hurahtanut. Vastahan tuota itse pääsi koulusta.

Kyllä Sallaakin jännitti. Edellisenä iltana kävimme läpi ilmoittumiskuvioita. Koulussa sitten olikin jännää, kävimme kurkkaamassa luokkahuoneisiin sisään ja tunnelmoimme käytävällä. Salla menee Myllytullin kouluun, joka on 1-9 luokat kattava yhtenäinen peruskoulu aivan kotimme lähellä, Ainolan puiston kupeessa. Se on kuvataidepainotteinen koulu, joten tulevalle taiteilijalle on tilaa kasvaa.

Peruskoulu on upea saavutus. Ja ilmainen kouluruoka kaikille. Ne eivät ole itsestäänselviä asioita, kuten ei sekään että ne jatkossakin olisivat ulottuvillamme. Peruskouluakin tulee kehittää, mutta perusta on selvä: kaikille lapsille on oltava yhtäläiset mahdollisuudet laadukkaaseen peruskouluun. Luokkakoot ja niiden kasvun rajoittaminen on ehkä seikka, joka kiireellisimmin tarvitsee korjausta. Opettajalla on oltava aikaa huomioda kaikki luokan oppilaat: ne jotka tarvitsevat erityistä tukea, ne jotka lahjakkuutensa vuoksi tarvitsevat erityistä huomioita, ja nekin jotka ovat ihan tavallisia koululaisia.

28.1. Muhoksen mimmit ja miehet

Lauantaina oli poliittinen tunnelma korkealla Muhoksella: kanssani samoilla apajilla olivat keskustan ykköstykit ministeri Paula Lehtomäen johdolla. Parkkialueen toisella laidalla kepu tarjosi kahvia, minä puolestani olin liikkeellä soppatykin kanssa. Olin kutsunut mukaani muhoslaisen ehdokkaamme Helena Kohtalo-Törmäsen (ajatelkaas mikä nimi: Helena Kohtalo-Törmänen. Ja ei, se ei ole taiteilijanimi. Kuten ei Tytti Tuppurainenkaan, vaikka sitä vähintään kerran vuodessa udellaan. Nämä mimmit jäävät mieleen…).

Tarjosin kyselemättä hernekeittoa myös keskustaväelle, syömässä kävi muun muassa kepun varapuheenjohtaja Antti Rantakangas. Hämmästelin hänelle kepun oikeistolaistunutta linjaa. Antti myönsikin, että puolueessa on näkemyseroja. Mahtaa maakunnan miestä oikeasti hirvittää puolueessa puhaltavat oikeistotuulet: alueilla on vaikea puhua esimerkiksi kattavasta korkeakouluverkosta, kun oma liituraitaväki ajaa eliittikorkeakouluja.

Kävin torstaina pääkirjastolla kuuntelemassa Raha ja onni –kirjan kirjoittanutta Kari Narsin esitelmää. Hän on entinen pankkimies, joka ryhtyi tutkimaan rahan ja onnellisuuden suhdetta. Nars vahvisti sen minkä arvelinkin olevan totta: pienillä tuloilla pärjääville jo varsin pienikin tulonlisäys kasvattaa onnellisuutta, kun taas suurituloisilla tulee todella pian vastaan raja, jonka jälkeen ei onni enää lisärahan myötä lisäänny. Toimeentulohuolet vähentävät ilman muuta onnellisuutta, mutta isollakaan rahalla ei saa onnea, jos se uupuu. Kari Nars vaati politiikan onnellisuusvaikutusten kartoittamista ennen päätöksentekoa. Politiikan tulisi lisätä onnellisuutta. Olen samaa mieltä. Aloittaa voi helpottamalla pienituloisten toimeentuloa.

24.1. Yhdentyvä asialista

Presidentti Tarja Halonen osallistuu tänään Davosissa Sveitsissä järjestettävään World Economic Forumin kokoukseen. Sinne hän matkustaa suoraan Intiasta kestävän kehityksen huippukokouksesta. Oma mielenkiintoinen huomionsa on se, että talouseliitin ja maailmanparantajien kokoontumisten asialista on tänä päivänä hyvin samanlainen: sekä talousfoorumissa että sosiaalifoorumissa puhutaan ilmastonmuutoksesta, köyhyydestä ja ympäristönsuojelusta. Se on hyvä merkki. Ennen globalisaatiokriittisen liikkeen kokouksissa agenda oli kuin toisesta maailmasta verrattuna talousmahtien aiheisiin. Ilmastonmuutos ja muut megatrendit haastavat meidät kaikki. Nyt maailmassa haetaan vastauksia aikamme polttaviin kysymyksiin laajalla rintamalla. Hienoa. Tässähän voi käydä niin, että maailma pelastuu...!

Kestävän Kehityksen Talolla ollut tulipalo ei onneksi lopulta aiheuttanut ylitsepääsemättömiä tuhoja. Vakuutuksemme ovat kunnossa, ja voimme jatkaa toimintaa lähestulkoon as usual. Ylimääräistä työtä ja vaivaa tottakai koitui.

Tässä taas, yleisön pyynnöstä, mielivaltaisesti valittu kolmen parhaan listaus. Lastenlaulut: 1. Lounatuuli (saa aina herkistymään, erityisesti se kohta jossa lauletaan uudesta ihastuksesta), 2. M.A. Nummisen Minä soitan harmonikkaa (yksinkertaisesti niin hervoton. Laulan sitä lapsilleni aina ollessa hyvällä tuulella - eli paljon), 3. myöskin M.A. Nummisen, Kookospähkinä (täysin pähkähullu biisi, ja askarruttaa oikeasti...).

20.1. Tulipalo

Olin rauhallisesti Kempeleessä soppatykillä, kun sain viestin: Keke-talo palaa.  Mietin hetken voiko tämä olla totta, kun jo seuraavasssa hetkessä Kalevan toimittaja soittaa kysyäkseen mitä kaikkea toimintaa palavassa talossa on. Totta se oli, Kestävän Kehityksen Talo Välivainiolla oli tulessa taas. Se on hirveä isku kaikelle sille toiminnalle, jota talossa on. Sain sittemmin selville, ettei kyse ole tuhopoltosta, vaan että palon epäillään levinneen lämpökeskuksesta. Menen huomenna paikanpäälle katsastamaan vahingot ja miettimään yhdistyksen kokouksessa mitä on edessä.

Kestävän Kehityksen Talo on minulle monella tapaa hyvin rakas ja merkittävä paikka. Olen ollut 6-vuotiaasta taloa pyörittävän yhdistyksen jäsen, olen kasvanut talon toimintaan kiinni. Talossa toimii muun muassa Oulun Luontonuoret, jonka puheenjohtaja olin monta vuotta, ja sen omistaa Yritetään Yhdessä ry, jonka varapuheenjohtaja olen.
Kierrätys on se nimittäjä, joka sitoo talon monet eri toiminnot. Tämä palo ei ole ensimmäinen, jonka olemme kokeneet. Oululaiset muistavat vuoden 1997 kesän tuhopolttosarjan. Yksi pyromaanin kohteista oli juuri Kestävän Kehityksen Talo, jonka tänään palossa vaurioituneen talon tilalla sijainnut kierrätyshalli tuhoutui täysin maantasalle. Mutta siitä tuhkasta nousi nykyinen kierrätysmateriaaleista rakennettu talo, ja tästäkin tuhkasta nousemme taas.

16.1. Etätöissä

Huomaan, että kotona voi välillä olla varsin tehokas: olen tänään etätöissä, sillä Salla Esterillä on kuumetta. Paitsi että olen hoitanut lapsia, olen myös käynyt kaupassa (keskusta-asumisen plussaa: lähikauppa alakerrassa), imuroinut, tehnyt töitä ja ehdinpä bloginkin pariin. Työnteko onnistuu oikein hyvin, minulla on työkoneena tuliterä Applen MacBook, jossa tärkeät asiakirjat kulkevat näppärästi mukana. Tietotyöläiselle työn ja perhe-elämän yhdistäminen on tässä mielessä helpompaa kuin vaikka kaupan työläiselle, joka ei voi samalla jäädä hoitamaan sairasta lasta ja tehdä hommia.

Kerrottakoon, että olen kiertänyt kenttää: perjantaina kävin Limingassa ja eilen Kempeleen Zeppeliinissä, jossa vieraili sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen. Tuula kertoi, ettei kannata perustuloa. En minäkään, sillä se on paitsi kallis, myös järjestelmä joka lisää syrjäytymistä. Kuvittele, että olet työtön eikä kukaan enää tarvitsisi sinua. Sinulle maksetaan perustulo ja sen myötä yhteiskunta pesee kätensä toimeentulostasi. Kukaan ei kaipaa sinua mihinkään. Syrjäytyminen ja masentuneisuus lisääntyvät aivan varmasti. Perustulo sopii ihannemaailmaan, jonka jokainen yksilö on oma-aloitteinen ja aktiivinen. Tosielämässä näin ei kaikkien osalta ole, ja uskallan näin sanoa siksi, että olen ollut vuosia luomassa uusia työpaikkoja työttömille kierrätykseen. Sosiaaliturva on hyvä olla tarveharkintainen, sitä maksetaan jonkin syyn vuoksi, esimerkiksi työttömyyden tai lastenhoidon vuoksi. Eri asia on se, että monet etuudet (opintotuki muun muassa) ovat auttamattoman liian pieniä ja byrokratiaviidakko on sietämätön. Ne hoidetaan kuitenkin toisin konstein kuin luomalla järkälemäinen kansalaispalkkajärjestelmä.

Yleisön pyynnöstä (kiitti vinkistä!) kevennän vähän blogiani ja teen aina välissä kolmen parhaan listauksia mielivaltaisesti valituista asioista. Aloitan naispoliitikoista (asian tekemiseksi mielenkiintoiseksi jätän demarit pois. Tarja Halonen, se on niin itsestään selvää). Kolme parasta: Hillary Clinton (upea poliitikko, toivottavasti valitaan pian USA:n presidentiksi), Gro Harlem Bruntland (lanseerasi kestävän kehityksen, Norjan entinen pääministeri), Eva Biaudet (älykäs ja sivistynyt suvaitsevuuden edistäjä).

14.1.  Jakolinjat piirtyvät

Onko puolueilla enää mitään eroja? No kyllä on. Rajalinjat voi piirtää tähän: käsitykseen hyvinvointiyhteiskunnan merkityksestä laman jälkeiseen kehitykseen nähden.  Kysy puolueelta, onko Suomen menestys ollut nimenomaan hyvinvointiyhteiskunnan ansiota, vai onko Suomi menestynyt hyvinvointiyhteiskunnasta huolimatta.  Vastauksesta voit päätellä onko puolue oikeistolainen (lue: julkista sektoria tulee karsia ja palvelut yksityistää) vai vasemmistolainen (lue: hyvinvointiyhteiskunnan tarjoamat palvelut ja tuloeroja tasaava politiikka ovat Suomen menestyksen taustalla). Minusta on selvää, että juuri tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin tähtäävä politiikka on syynä siihen, miksi Suomi komeilee lähes kaikkien kansainvälisten vertailujen kärjessä. Samassa sarjassa ovat muutkin Pohjoismaat. Olemme onnistuneet tekemään jotain harvinaisen oikein täällä pohjolassa!

Mitä tarjoavat työnantajat tulevaisuuden lääkkeeksi?  Elinkeinoelämän keskusliiton eilisessä kansanedustajaehdokkaiden lobbaustilaisuudessa homma tuli erittäin selväksi: työttömyysturvaa tulee karsia, lukukausimaksuja tulee tuoda korkeakouluopintoihin, sosiaaliturvaa heikentää. EK on ristiretkellä eriarvoisuuden kasvun puolesta. Ei kiitos.  Olen tiukasti sitä mieltä, ettei Suomen tie ole jakaa kansalaisia a ja b luokkaan. Tasa-arvoisten mahdollisuuksien vaatimus on tänään ajankohtaisempi kuin koskaan.

10.1. Asiaa lastenhoidosta ja terveisiä kentältä 

Suurta närää (ja aiheesta) on aiheuttanut työministeriön kansliapäällikkö Markku Wallinin puheet hoitovapaa- ja vuorotteluvapaaoikeuden rajoittamisesta.  Markku hyvä! Kuka saa hoitaa lapsia, ellei äiti tai isä? Hoitovapaiden rajoittamisen vaatimus ei ole tästä päivästä.  Vapaassa yhteiskunnassa perheet valitsevat lapselleen hoitomuodon, ja moni on halunnut valita lasten kotona hoitamisen. Valinnassa painavat muut syyt kuin raha, sillä perheet, joissa hoitovapaita hyödynnetään, häviävät tulotasossa työssäkäyville. Lapsilisät eivät enää ikuisuuksiin ole kompensoineet ansionmenetystä. Miksi perheet valitsevat hoitovapaan? Siksi että vanhemmat haluavat olla lapsensa kanssa. Sitä ei voi rahassa mitata. Työvoimapulaan etsittäköön tehokkaammat keinot. Annetaan hoitovapaan valinneille rauha hoitaa lapset. Työuraa on runsaasti jäljellä vielä senkin jälkeen, mutta lapset ovat vain kerran pieniä.

Elinkeinoelämänkeskusliitto EK tiedotti ilmastopoliittisesta kannastaan. Erittäin hienoa on se yhteistyön henki, jolla työnantajajärjestöt lähestyvät aihetta. Syytä onkin, ilmastotalkoot ovat yhteiset. EK linjaa energia-alan osaamisen puolesta, mikä on tervetullut uutinen. Energiatehokkuus on aikamme taikasana, ja sen sisäistämiseen ja sen edellyttämän tietotaidon hankkimiseen on syytä valjastaa koko yhteiskunta.  Ensi viikon lauantaina on täällä Oulussa EK:n tilaisuus eduskuntavaaliehdokkaille, jonne saapuu myös järjestön puheenjohtaja Leif Fagerrnäs.  Toivottavasti EK:lta löytyy aikaa puhua myös ilmastonmuutoksesta, kun paikanpäällä ollaan.

Tänään keskiviikkona kävin Rotuaarilla vuoden ensimmäisessä rehdissä vaalitilaisuudessa. Paikalla oli sisäministeriön valtiosihteeri Kari Salmi ja SAK:n Matti Tukiainen. Tunnelma oli hyvä, monet tulivat minulle puhumaan ja toivottivat kampanjaan voimia. Aiheet viesteissä koskettelivat terveyspalveluja ja vanhustenhuoltoa. Eräs iäkkäämpi miesjoukko, joka pyysi puhuttelemaan itseään ”jätkiksi”, kehotti minua hoitamaan oman maan puutteenalaiset ensin ja vasta sitten touhuamaan globaalin köyhyyden poistamiseksi. Kerroin että kumpikin tavoite on tärkeä, eivätkä ne lopultakaan sulje toisiaan pois.

Illalla kävin kuuntelemassa Vasemmistoliiton nousevaa kykyä Paavo Arhinmäkeä Pakkalansalissa. Puheenvuoron aihe kiinnosti minua, sillä hän puhui aiheesta ”Punavihreä sukupolvi”. Hänen sukupolvitulkintansa kiinnosti minua, sillä olen juuri sitä sukupolvea vuosiluvuista päätellen. Hän oli puhujana hyvä, vaikka sortuikin välillä turhaan puoluepoliittiseen populismiin. Pesunkestävä vassari. Vankasti yhtä mieltä saatoin olla siitä, että voimakkaan sävyn meille 70-luvun puolivälin ympärillä syntyneiden mielenmaastoon on antanut laman kokemus. Lama, sen vyöryvät huonot uutiset ja synkkä apea ilmapiiri, se oli voimakas kokemus. Ei enää koskaan sellaista työttömyyttä ja näköalojen katoamista, se on pontimena vaikuttamiselle minulle ja monelle muulle sen ajan herkässä iässä kokeneelle.

2.1. 2007 Uuteen vuoteen

Nyt on vuosi jälleen vaihtunut, ja takana liuta pyhäpäiviä. Ihania pyhäpäiviä, joiden aikana suurinta tekemistä on ollut pelkkä oleminen. Vietin joulua Helsingissä sukulaisten luona. Oli mukava olla reissussa, pääsi hieman irti arjen tunnelmista täältä kotoa. Joulu on sydämellinen juhla. Sanoinkuvaamatonta on se lasten jännitys ja riemu, kun pukki tulee. Joulupukki oli hyvin antelias lapsilleni. Tyttäreni mielilahja oli luistelija-Bratz –nukke, ja pikkupoikani hihkui innosta uusien Bionicle-robottien kanssa. Joka joulu käymme keskustelun siitä, ettei lahjojen määrä ole tärkeintä. Hienosti meni.

Uutta vuotta otin vastaan täällä Oulussa. Valoimme perheen kera tinaa ja raketteja ammuttiin. Tinojen tulkinta oli hmm, hyvin mielenkiintoista, sillä alkanut vuosi on monella tapaa merkittävä. Eduskuntavaalivuosi, ja myös vuosi jolloin tyttäreni menee kouluun.

Alkanut vuosi on mennyt venytellessä (pukki toi alkeisbaletin opetus-DVD:n, jota olemme tyttäreni kanssa hartaasti testanneet) ja verrytellessä tuleviin vaalikoitoksiin. Tänään vastailin vaalikoneisiin. Niitä on äänestäjille tarjolla nyt todella monta. Ehdin vastata Animalian kyselyyn, uskonnonvapaus-aiheiseen koneeseen ja Kepan vaalikoneeseen (Kepa on kehitysyhteistyöstä kiinnostuneiden suomalaisten järjestöjen yhteistyöjärjestö). Vastaaminen on työlästä, mutta hyvin antoisaa. Hyvää treeniä tulevia paneeleja yms. varten! Käykää itsekin kokeilemassa koneita. Niistä saa – jos ei muuta – hyvää ajanvietettä aikaiseksi.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

17.12. Aluepolitiikalla ääni pois?

Saakohan demari ääniä aluepolitiikalla? No, minulla ainakin ääni katosi Helsingissä, jossa olimme maakuntaliiton johdon kanssa aluepolitiikan merkeissä. Kyse oli ensimmäisistä uuden alueidenkehittämislain mukaisista maakuntaohjelmien toteuttamissuunnitelmien toimeenpanoneuvotteluista. Kaksi päivää tiivistahtisia neuvotteluja, joissa jo pelkkä läsnäolo vei ääneni toiseen iltaan mennessä. Viimeisessä kokouksessa, joka oli Pohjois- ja Itä-Suomen neuvottelukuntien yhteiskokous, en voinut päästää minkäänlaista ääntä. Monen mielestä varmaan tosi tehokas palaveri...

Olimme liikkeellä Pohjois-Pohjanmaan tärkeiden hankkeiden tiimoilta: lobbasimme muun muassa Oulu-Seinäjokiradan kunnostusta, kestävän metsätalouden rahojen kasvattamista sekä perustienpidon määrärahojen lisäystä. Kokemusta neuvotteluista ainakin karttui. Jatkossa näistä neuvotteluista kehittyy varmasti tärkeä väline maakuntien kärkihankkeiden edistämiseen.

Erilaiset Naiset -seminaarisarja päättyi maanantaina. Sarja on minun ja Oulun demarinaisten ideoima. Käsittelimme vaikeaa teemaa naisten väkivaltaisuudesta: Entä kun nainen lyö?. Alustajana oli Riitta Hannus Oulun ensi- ja turvakodilta. Hän kertoi väkivaltatapausten lisääntyneen, erityisesti naisilla enemmän kuin miehillä: 25 vuodessa 5 prosentista 14%:iin. Nainen on yleensä itsekin väkivallan uhri, jos hän käyttää väkivaltaa. Eli ehkäisemällä yleensä perheväkivaltaa, ehkäistään myös naisten väkivaltaisuutta. Tärkeää on lisätä resursseja perheväkivaltatyöhön: turvakotijaksot ovat aivan liian lyhyitä.  Asia on tärkeä. Olen tyytyväinen, että seminaarimme noteerattiin myös sanomalehti Forum24:n pääuutissivulla.

10.12. Avaruusseikkailu, moderni rasvaretki  ja tunnelmaa jäähallissa

Maanantai aloitti viikon jälleen tiiviillä rytmillä: kokoonnuimme maakuntaliiton puheenjohtajistolla jo aamu kahdeksalta ennen maakuntahallituksen kokousta. Käsittelimme muun muassa liiton kansainvälisiä suhteita. Painotin jälleen Barentsin alueen merkitystä. Meidän tulisi kyetä sijoittumaan alueelle, ei vain valtavien kaasu- ja öljyresurssien vuoksi, vaan kansainvälisen politiikan vuoksi. Maailma katsoo pohjoiseen, ja me katsomme vierestä. Mielestäni on aika laatia kansallinen Barents-strategia ja meidän maakuntana perustaa oma toimisto Murmanskiin. Maakuntahallituksessa esillä oli mm Pohjois-Suomi strategia, jossa on oiva paikka nostaa tätäkin asiaa. Esitin sinne huomioitavaksi myös POEM:n rooli media- ja sisältötuotantoalana kehittäjänä koko Pohjois-Suomessa. Esitykseni meni läpi, vaikka varsinaisesti en omaakaan esitysoikeutta maakuntahallituksen kokouksessa (valtuuston pj on vain puheoikeutettu). Kyse on pitkälti hyvästä yhteistyöstä hallituksen puheenjohtaja Mirja Vehkaperän kanssa, tärkeät asiat eivät kaadu ihan vähästä. Kävimme Mirjan kanssa vielä kokouksen jälkeen yhdessä Oulun Maaseutukeskus (ProAgria) avoimilla ovilla tutustumassa peruskorjattuihin tiloihin. Johtaja Vesa Nuolioja lupasi kutsua Oulun piirin sosialidemokraatit vieraaksi keskukseen. Alustus bioenergiasta kiinnostaa demareita taatusti.

Ilta jatkui HYVAN merkeissä. Hyva on hyvinvointiyhteiskunnan puolustajien verkosto, joka pyrkii vastaavaan asemaan kuin Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA yhteiskuntapoliittisissa kysymyksissä. Minulta oli pyydetty tilaisuuteen puheenvuoro, jossa korostin paitsi oikeudenmukaisuutta myös kansalaisten omaa aktiivisuutta palvelujen puolustamisessa. Vähintä mitä voi tehdä on äänestää.

Itsenäisyyspäivänä järjestin bussimatkan Haaparantaan. Oulun demareiden naisten kanssa modernisoimme perinteiset rasvaretket ja kävimme tutustumassa Ikean uuteen tavarataloon. Bussi tuli hetkessä täyteen! On varmasti monia joilla ei ole omaa autoa reissujen tekoon, kuten ei minullakaan. Retki oli tosi onnistunut. Piipahdimme myös Kemissä tapaamassa Lapin demareiden puheenjohtajaa Hilkka Halosta. Hilkka puhui Perämerenkaaren kehityksestä. Kohotimme myös kuohuviinilasit itsenäisyyden kunniaksi. Loppuillan vietin tunnelmoiden linnanjuhlia katsomalla (tyttäreni Salla Esteri totesi oivaltavasti, että Ohhoh, siellähän on vielä pidemmät jonot kuin Ikealla…).

Elämykset jatkuivat seuraavana päivänä: kävin jäähallissa Kärppä-matsissa. Oli muuten mukavaa! Uskomaton tunnelma. Oli tietysti vielä mukavampaa, kun voitto tuli kotiin 4-0. Käytävillä tuli sen verran tuttuja vastaan, että sosiaalista elämää voi kohentaa mainiosti näinkin. Nautin asiaankuuluvasti nakki-iltapalan väliajalla (makkarat oli loppu).

Viikon päätteeksi sydämeni suli avaruusseikkailussa. Balettikoulu Sinikellon syysesitys Pohjankartanossa veti molemmat esitykset täyteen. Omat lapseni esiintyivät siinä myös: poikani oli pieni vihreä marsilainen ja tyttäreni punainen avaruuskukka. Niin hienoa, niin suloista! Mainittakoon, että jälkimmäistä esitystä seurasi myös Oulun uusi kaupunginjohtaja Matti Pennanen vaimonsa kera. Näin ovat lapseni tanssineet itselleen herra kaupunginjohtajalle… Matti sinulle on hyvä maku! Onnea ja menestystä viranhoitoon. 

3.12. Vauhdikasta

Tekemistä on riittänyt viime päivinä varsin kiitettävään tahtiin. Isoja asioita on saatu paketoitua, mm. Oulun kaupungin budjetti tulevalle vuodelle ja maakuntaohjelma seuraaville neljälle vuodelle. Nämä tehtiin vieläpä samana päivänä, keskiviikkona 29.11. Minulle päivä oli vauhdikas, sillä olin maakuntavaltuuston puheenjohtajana koko päivän kokouksessa. Illalla sitten äänestettiin Oulun tulevan vuoden rahojen käytöstä. Sain läpi aloitteeni opiskelijoiden terveydenhuollon keskittämisen selvittämisestä. Muut aloitteet äänestettiin nurin. No. yrittänyttä ei laiteta. Sitä paitsi, talousarvion käsittely tarjoaa aina mainion foorumin nostaa esiin kipukohtia. Se yleensä kantaa hedelmää aikanaan.

Seuraava päivä hurahti Helsingissä ja eduskunnassa. Oli Suomen Luonnonvarainneuvoston kokous, jossa käsittelimme Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiaa. Olin puheenjohtajana tässäkin kokouksessa (se on muuten erityisen makeaa sen vuoksi, ettei neuvostossa ole pohjoissuomalaisia kuin kaksi). Lausunnossamme strategiaan painotimme mm luomun merkitystä biodiversiteetin varjelussa maatalouden osalta, sekä monimuotoisuuden taloudellisen arvon määritystä. Onhan varmasti laskettavissa esimerkiksi ns. ekosysteemipalveluiden eli puhtaan veden, hiilensidonnan, vesitaloudellisen kierron tai ravintokasvien pölytyksen taloudellinen arvo. Tämä auttaa saamaan laajempaa kannatusta monimuotoisuuden suojeluun, olen varma siitä.  Tästähän olemme keskustelleet EEAC:n kokouksissakin eurooppalaisella taholla.

En malta olla mainitsematta kuinka törmäsin eduskunnan käytävillä kansanedustaja Esko Kurviseen (kok.) Oulusta. Esko kyseli olenko tullut huonetta katsastamaan… johon pääsin sanomaan, että hänhän se vapauttaa minulle omansa… hän ei nimittäin enää asetu ehdolle. No, seuraavan  päivän tukiryhmän joulukahveilla henki oli sama: nyt Tytti menee läpi. Kiitos lämpimästi kaikille tukiryhmän jäsenille jo tässä vaiheessa, oli kiva nähdä niin suuri joukko kannustamassa. 

27.11. Ii, Haukipudas ja näyttämöharjoituksia

Kenttää tulee kiertää paljon, mikäli aikoo lunastaa paikkansa poliitikkona. Moni on pudonnut merkittäviltäkin paikoilta, kun on alettu puhua, ettei henkilö ”kierrä kenttää”. Onkin ollut mukava kuulla, että kiertämiseni on noteerattu ja eri paikkakunnille ja tilaisuuksiin tulee kutsuja. Kiertäminen on kovaa, ja monesti kohtalo on sama kuin perussuomalaisten Timo Soini, joka tilitti  pitäneensä toripuheita pelkästään pulujen kuunnellessa. Minulla on ollut toistaiseksi parempi onni, esimerkiksi torstaina Oulun yliopistolla Eurooppanuorten maahanmuuttajaseminaarissa sali oli täynnä. Monimulttuurisuus-teema kiinnostaa, mikä on hieno asia. Seminaarissa Shahnaz Mikkonen kertoi maahanmuuttajia olevan tällä hetkellä Oulun väestöstä vain 1,83%. Se on todella vähän. Aktiivisuutta tähän suuntaan tarvitaan, koko Pohjois-Suomessa.

Viikonlopppuna kiersin Haukiputaalla ja Iissä. Haukiputaan tilaisuus pidettiin Kellon yläasteella, minkä sijainti oli mielenkiintoista nähdä. Palvelut neuvolasta ja päiväkodista alkaen oli ryhmitelty - ikäjärjestyksessä - tien varrelle, mikä symboloi kivasti kasvun tietä. Keskustelut Haukiputaalla käsittelivät toimeentulon ja verotuksen kysymyksiä.  Iissä taas tilaisuus pidettiin legendaarisella Iin Työväentalolla. Talon historia on hyvin kiehtova. Se on ollut mm punaisten vankilana vuoden 1918 sodassa. Sittemmin talolla on ollut elokuvatoimintaa ja monenmoista kansalaisaktiivisuutta. Palostakin on selvitty. Sopivasti talon henkeen puhe kiertyi ennenkaikkea työn ympärille. Vilskettä talon esiintymislavalla oli tavallista kokousiltaa enemmän, sillä olin liikkeellä lasteni kanssa, samoin kuin kiiminkiläinen Sirpa Kansanaho. Lapsemme pitivät talosta kovasti, ja saivat aikaan melkoisen pienoisnäytelmän, samaan aikaan kun me äidit pidimme omaa ”näytöstä” kahvion puolella.

Näyttämöharjoituksia on piisannut muutenkin. Lapseni harjoittelevat balettikoulun esitystä varten, jossa heillä on ihastuttavat roolit, pojallani marsilaisena ja tyttärelläni kukkasena. Sunnuntaina suuntasimme Pohjankartanoon harjoituksiin. Sykähdyttävää oli nähdä omat pikkuiset siellä isolla lavalla nauttimassa tanssin riemusta ryhmänsä kanssa. Taisi olla muillekin vanhemmille mieleenpainuva kokemus, sillä hymyileviä kasvoja oli niin paljon.

Näyttämöharjoituksia - eräänlaisia - jatkettiin tänään Oulun kaupungintalolla, jossa valtuutetut puivat vuoden 2007 talousarviota aamuvarhaisesta saakka. Toki kyse on arvokkaasta asiasta, kaupunkilaisten palvelujen laadusta ja määrästä. Puheessani, inter alia, kiitelin Oulun Steinerkoulun rahoituksen järjestymistä jo kaupunginhallituksessa, samoin päihdepalvelujen resursointia. Näistä olin tehnyt talousarvioaloitteet. Lisäksi esitin lapsiperheiden kotipalvelujen lisäämistä sekä opiskelijaterveydenhuollon kehittämistä aloittamalla selvitys keskittämisestä joka sisältäisi myös mielenterveys- ja hammashoitopalvelut. Suoraa rahaa esitin vanhustyön sijaismäärärahoihin. Kannatin lisäksi reilun kaupan tuotteiden käyttämistä kaupungintalon tarjoiluissa ja kaupunginorkesterin käyttömestarin viran perustamista.  Kuulostaako paljolta? Ynnää 67 valtuutettua ja keskimäärin pari lisäystä per päättäjä, niin aikamoiset joulujuhlat ovat oululaisille luvassa jos kaikki menisivät keskiviikon äänestyksissä läpi. Keskiviikkona se nähdään.

19.11. Silmät korvat nenä suu

Kokoomuksen kampanja paljastaa että puolueella on korvat. Kokoomuksen korvat hersyttivät monta mainiota juttua viikonvaihteessa Kuusamossa, jossa vietimme alueellisia vaalivaltiopäiviä. Liisa Jaakonsaari oivalsi, että Kokoomuksella on korvat, mutta SDP:llä on jotain korvien välissä. Korvat heiluvat kun puhutaan muunneltua totuutta, Maija Rask heitti. Minä puolestani näen paremmaksi olla kaikki Silmät Korvat Nenä Suu, jotta onnistutaan. Pitää kuunnella ihmisten viestiä, mutta vähintään yhtä tärkeää on tuoda esiin poliittisia vaihtoehtoja. Vaalit ratkaisevat millä korvalla ihmisiä jatkossa kuunnellaan ja millä suulla päätökset tehdään. Kokoomus korvineen olisi tätä menoa poistamassa kaikki verot – sillä linjalla saamme kansallisen korvatulehduksen. Kestävä linja on alentaa tuloverotusta, minkä lisäksi meillä on varaa korjata eläkeläisten verotuksen kipukohtia, perintöverotusta ja ravintolaruoan alvia.

Alustin Kuusamossa aiheesta Pohjois-Suomen kehityksen kärkikohteet. Toin esiin kuntarakenteen muutoksen tärkeyden ja sen että vahvemmat peruskunnat voivat paremmin huolehtia peruspalveluista kuten päivähoito tai ikäihmisten palvelut. Korostin myös syntyvyyden suurta merkitystä erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla, meillä lapsia syntyy. Perheiden aseman jatkuva kohentaminen on strategisestikin tärkeää. Alueen vahvuuksista mainitsin myös runsaat uusiutuvien energioiden potentiaalit. Tavoitteena tulee olla maakunnallinen sähköomavaraisuus. Sen saavuttamiseksi tarvitaan satsauksia joko vesivoimaan tai tuulivoimapuistoihin bioenergian lisäämisen ohella. Piirikokouksemme otti sen kannan, ettei koskiensuojelulakia tule avata (siis ei Kollajan altaalle). Tulee siis rakentaa lisää tuulivoimaa. Siihen meillä onkin satohen megawattien mahdollisuudet off-shore-puistoissa. Maakuntakaavassa on tähän jo varaukset.

Puhuin myös elinkeinoalojen kärkihankkeista, Barentsin alueen merkityksestä (mittavat öljy- ja kaasuhankkeet) sekä Kiinan markkinoille pääsystä. Otin lisäksi esiin media- ja sisältöliiketoiminnan kehittämisen. Pohjoinen elokuva- ja mediakeskus POEM voi osaltaa kantaa aluekehitysvastuuta av-alan kehityksestä. Tarvitaan parempia ja kekseliäämpiä sisältöjä uusiin viestintälaitteisiin. Esitykseni on kokonaisuudessaan Kirjoitukset –osastossa.

Kuusamon keikkaan kuului luonnollisesti illanvietto hotelli Kuusamossa. Paikka oli täynnä pikkujouluväkeä. Pyrimme Jaakonsaaren Liisan kanssa karaoke-estradille yhteisesitystä varten, mutta jono olikin pitkä. Liisa koetti tehdä karaoke-emäntään vaikutuksen (olihan laulamaan pyrkimässä vaikuttavia poliitikkoja) päästäksemme niin sanotusti keulimaan. Vaan ei annettu armon käydä oikeudesta, ja poliitikkojen laulu-homma jäi sikseen. Kyllä me silti ilakoimme muiden laulujen tahtiin. Tanssilattiaakin kokeilin. Opin – ainakin- sen, että on parempi itse hakea, jos mielii tanssia….  rohkeutta hyvät miehet!

13.11. Pennasen aikaan - aatteiden aika ei ole ohi

Porvarit ruttasivat tänään oululaisen konsensuksen kaupunginvaltuuston kokouksessa, kun kokoomuksen Matti Pennanen äänestettiin ensimmäisellä kierroksella kaupunginjohtajaksi. Kepu ****** aina, ja niin kävi nytkin. Ei löytynyt valtuuston oikeistosta kokonaisuutta tukevaa yhteistyölinjaa. Myöskään punavihreiden linjat eivät olleet täysin suorat. Menetettiin mahdollisuus saada palvelujen tuotannon ammattilainen Porista, joka kentien olisi tuonut mukanaan annoksen tarvittavaa kulttuuriotetta Oulun nostamiseksi uuteen nousuun.

Olisi mielenkiintoista tietää millä kokoomus osti kepun äänet. Lehmänkauppoja on taatusti tehty, sillä ilmaiseksi kepu tuskin on Pokasta luopunut. Matti Pennanen on kelpo mies, ei siinä mitään, mutta nyt tehty valinta tuo väistämättä oikeistolaisen painotuksen kaupungin politiikkaan. Näyttää siltä, että politiikka elää ja voi hyvin – aatteiden aika ei ole ohi. Ainakin tänään oikeistolaisille oli tärkeintä saada nimenomaan oikeistolainen johtaja, muusta viis. Kiitos haasteesta, tulemme vastaamaan siihen. Seuraava tilaisuus on jo kuun lopussa, kun valtuusto äänestää talousarviosta. Painotus palveluissa saa vasemmiston esityksissä näkyä, näin veikkaan. Katsotaan kuinka vastuun ottaminen sujuu populistisiin irtiottoihin tottuneelta oikeistolta.  Näytetään, että politiikalla on eroa.

12.11. Hyvä että puhutaan

Olipa virkistävää lukea viime viikolla netistä Kalevan Juttutuvasta, kuinka ihmiset käsittelivät sanomalehdessä ollutta kirjoitustani. Käynnissä oli oikein keskustelu otsikolla Tytti Tuppuraisen mielipide. Muikea tunne, kun ihmiset ovat lukeneet kirjoitukseni väestörakenteen muutoksesta ja veropolitiikasta, ja kun olen niinkin mieliä kiihottava kirjoittaja. Hieman silti kaihertaa se kuinka tavattoman pidäkkeettömästi juttutupalaiset morkkasivat Tytti Tuppuraista – siis minua, josta kyllä ei keskustelussa ollut oikein hiventäkään. Lievittää varmaan jotain henkistä kipua se, että saa nimimerkillä runtata mielipiteensä nimen kera julkisuudessa esiintyvää nuorta poliittista naista. Pidän arvokkaana sitä, että ihmiset osallistuvat keskusteluun ja esittävät mielipiteensä. Juuri mitään arvokasta en tosin näe puskan takaa ampumisessa ja älyttömässä vähättelyssä. Reipasta ja reilua meininkiä on se, kun arvostellaan toinen toisemme mielipiteitä asialinjalla. Henkilöön menevän arvostelunkin toki kyllä siedän – tosin se ei yleensä johda mihinkään hyvään, vaan jyrsii halpamaisesti yleistä hyvää ilmapiiriä.

Mielipiteessäni esitin, että tulevan hallituskauden veronalennusvara tulisi suunnata pääsääntöisesti ansiotuloveron alennuksiin. Siis mikäli veronalennusvaraa on. Tärkeintä on tietenkin turvata riittävät resurssit palvelujen tuotantoon. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander on arvioinut, että noin miljardin euron veronkevennyksiin on varaa. Kaikkein tehokkain tapa laittaa taloudellinen dynamiikka liikkeelle on alentaa tuloveroa. Ihmisille jää palkasta enemmän käteen tehdä omia valintoja. Tällä linjalla olin myös lauantaina Rukalla Pohjois-Pohjanmaan yrittäjien 100v. juhlassa, jossa panelistina toin esiin ansiotuloverotuksen keventämisen parantavan myös yrittäjien asemaa parhaiten. Suurin osa suomalaisista yrittäjistä ottaa firman tuloksen palkkana. Ei ehkä ole niin seksikästä vaatia perintöveron poiston tai ruoan alvin alennuksen sijaan tuloverotuksen keventämistä. Mutta se on tehokkainta talouskasvun kannalta. Jos veronalennusvaraa on, niin minun puolestani kevennettäköön kaikkia veroja. Mutta palvelut ensin. Toki epäkohtia tulee korjata, esimerkiksi eläkeläisten verotuksessa ja pienten perintöjen verokohtelussa.

Yrittäjä-paneelin tuomana vietin Kuusamossa koko viikonlopun. Isänpäivän kahvitilaisuus pidettiin Kuusamon demarien kokoustiloissa. Tila tuli täyteen, ja henki oli niin hyvä. Keskustelimme antaumuksella muun muassa vanhustenhoidosta.

5.11. Öinen tekstiviesti

Tuntemattomasta numerosta oli tullut viime yönä tekstiviesti. Kello 04.12 lähetetyn viestin sisältö käsitteli kuumaa kaupunginjohtaja –kysymystä: yksikään haastatteluista olevista ei viestittäjästä ole kyllin hyvä Oulun kaupunkia johtamaan. Viimeinkin tulisi jättää politiikka pois ja hakea Aito johtaja Ouluun, minulle kirjoitettiin yöllä. Hmm, kellonaika kielii että asiaa olisi pohdittu porukalla illanvieton siivellä. Oli kuinka oli, arvostan kaikkia kaupunkilaisten yhteydenottoja. Mietin vain, mistä löytyy Aito johtaja. Monia arvatenkin mietityttää voiko poliittista tunnusta kantava ehdokas olla aito johtaja. Kyllä voi, siinä missä ei-poliittinenkin, mutta todelliset johtajan kyvyt tulevatkin jostain muualta kuin poliittisuudesta versus ei-poliittisuudesta.

Hyvin epätodennäköisenä pidän sitä, että Oulun kaupunginvaltuusto valitsisi Hannele Pokan. Rasite on keskustalaisuus. Annettaisiinko tämäkin vallankäytön foorumi alueen valtapuolueelle? Tuskin toinen porvariryhmä Kokoomus antaa tämän tapahtua. Kokoomuksen oma ehdokas Matti Pennanen on kelpo mies, mutta parhaimmillaan sillä postilla millä on, teknisen puolen apulaiskaupunginjohtajana. Aino- Maija Luukkonen Porista on joukon kiinnostavin. Vahvan CV:n omaava nainen, jolla on luja palvelutuotannon osaaminen. Hän on demari. Luukkonen on vahvoilla ja saa minunkin tukeni (toivon että hän tuo mukanaan ainakin himpun verran Porin jazzin kulttuuri-fiilistä). En mitenkään raivokkaasti kannata poliittisia virkavalintoja. Niistä on pikemminkin päästävä eroon. Mutta toisaalta, kaupunginjohtaja toimii kaupunginvaltuuston poliittisen luottamuksen varassa. Elämää saattaa helpottaa se, että kaupunginjohtajan arvomaailma on päättäjien tiedossa. Siinä olen öisen tekstaajan kanssa samaa mieltä, että johtajan kyvyt ovat ensisijaisia (ehkä kuitenkin itse vaadin aitoa johtajaa pienellä a:lla. Iso A tuo mieleen… kuin odotettaisiin jotain messiasta).

Kuluneella viikolla olin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan vieraana. Oululaiset isännöivät periferia-ylioppilaskuntien tapaamista, ja minut oli kutsuttu alustamaan aiheesta Ylioppilaskuntien rooli aluekehityksessä. Kävi ilmi että meillä ollaan etunojassa, sillä muualla eivät ylioppilaskunnat olleet olleet vaikuttamassa aluekehitykseen esimerkiksi maakuntaohjelmia kommentoimalla. Hyvä jos herätin puheenvuorollani intoa perehtyä asiakirjoihin. Nimitys periferia-ylioppilaskunnat naurattaa aluksi, mutta se se vasta naurattaakin kun tietää että olemme täällä pohjoisessa ei vain periferiaa vaan ultraperiferiaa. Ultraperiferiaa. Näin on EU suuressa viisaudessaan määritellyt, eikä siinä mitään, sen höysteeksi saimme ensi vuoden alusta alkavalla uudelle ohjelmakaudella lisärahoitusta 154 miljoonaa euroa Pohjois-Suomeen. Kauan eläköön ultraperiferia. Uusi kaupunginjohtaja (tuttavallisesti Aino-Maija), tervetuloa ultraperiferiaan!

28.10. Myrskyä ja tyyntä

Talvi tuli Ouluun myrskyisästi. Tänään tosin on ollut tyyntä ja suorastaan kaunis talvinen sää, lumi on valaissut kaupungin ja nietokset enteilevät jo joulun tuloa. Perjantaina lunta tuiskutti vaakatasossa. Myrskyä oli ilmassa jo torstaina, poliittista tuiverrusta. Pääkirjastolla pidetyssä Oulun uusi maapolitiikka –seminaarissa ilmaa halkoivat sanansäilät ja jännitettä piisasi. Seminaarissa Oulujokivarren maanomistajat vaativat maapolitiikan uudistusta ja maankäyttösopimusten käyttöönottoa omia maitaan koskevassa kaavoituksessa. Heitä närästää Oulun linjaus hankkia raakamaat omaan omistukseensa ennen kaavoitusta. Puheet olivat kovia, väitettiin että kaupunki ryövää yksityisten maat. Olin kokouksen ilonpilaaja, sillä valtuustoryhmämme yksimielisen kannan mukaan puolustin nykyistä maapoliittista linjaa. Se on mielestämme osoittautunut kestäväksi, sillä sen ansiosta tonttien hinnat on saatu pysymään vakaana ja uudet alueet ripeästi rakennettua. Helsingin Sanomat kirjoitti loppukesästä pitkän artikkelin Oulusta pientalojen paratiisina.

Toista mieltä oli seminaarin puheenjohtaja, kokoomuksen Tuulikki Ukkola, tuo kaikkien demarivihaajien kantaäiti. (Täytyy tässä nyt heti kyllä paljastaa, että meillä on Tuulikin kanssa vallan kelvolliset välit. En vain aina ymmärrä hänen populistisia revittelyjään, mutta yhtä vähän hän varmaan ymmärtää minun demariuttani.) Tuulikki pauhasi kaupungin linjan sorsivan maanomistajia ja mainosti Oulussa ajauduttavan lunastuksiin tapaus per vuosi –tahtia. Eipä muuten pidä paikkaansa, mikä olikin makea päästä korjaamaan: tällä vuosituhannella lunastukseen on jouduttu ainoastaan Ritaharjussa, ja sitä edeltävä tapaus on 90-luvun alusta. Oulussa on noudatetu maapolitiikassa lievimmän keinon linjaa, ja yleensä onkin päädytty vapaaehtoisiin kauppoihin. Hintakin on ollut käypää tasoa, metsämaan osalta maanomistajat ovat suorastaan tienanneet. Tavoitteena tulee olla maanomistajien tasapuolinen kohtelu. Kenellekään ei tietenkään saa tahallisesti aiheuttaa kärsimystä, ja toinkin seminaarissa moneen kertaan esiin sen, että kaikkien maanomistajien kanssa täytyy pyrkiä hyvään neuvottelutulokseen palaverien määrässä säästelemättä. Maapolitiikastamme pidän kiinni, sillä viimekädessä siinä ovat vastakkain oululaisten lapsiperheiden asuntotarpeet contra harvalukuisten maanomistajien edut.

Tänään olen ollut ulkotöissä, Ylen Hyvän lipaskerääjänä Rotuaarilla. Oli mukava olla, kun ihmiset tunsivat kampajan hyvin (ja monet tunsivat minutkin) ja halusivat lahjoittaa. Huomasi kyllä kuinka kortti-kulttuuri on hävittänyt taskunpohjakolikot, itsellänikään ei juuri koskaan ole käteistä rahaa. Mutta kivasti lippaaseen kertyi ylen hyviin tarkoituksiin kehitysmaiden lasten auttamiseksi. Kiitos kaikille lahjoittajille.

23.10. Yksinäisyyttä ammattikorkeakoulussa ja oksennuksia

Syysloma on tällä viikolla, ja olin tänään miltei yksin töissä Oulun ammattikorkeakoululla. Yksinäisinä päivinä saa ehkä paljon tehtyä, mutta työkavereiden puutteessa päivistä saa niin paljon vähemmän itselleen. Käytävät ovat sitä paitsi tosi kolkkoja.

Viime yö oli katkonainen, heräsin noin kahden aikaan kun tyttäreni huusi äitiä. Syöksyin katsomaan mistä kiikasti, ja siellä oli lapsi sängyssä yltä päältä oksennuksessa. Voi pientä…Pesemistä riitti pesemisenkin jälkeen… pääsin takaisin nukkumaan vasta puoli neljältä. Antakaa armoa kaikille pienten lasten vanhemmille! Erityisesti heille joiden lapset ovat oksennustaudissa.

Lauantaina oli Oulun Sos.dem. Piirin 100-vuotisjuhlakokous Lasaretissa. Olin sen puheenjohtaja, sillä piirimme puheenjohtaja oli perhettään kohdanneen menetyksen vuoksi estynyt. Minulle tehtävä oli tietenkin arvokas, vaikka en pestiä näin olisi toivonutkaan. Kokouksessa nimettiin myös tulevien eduskuntavaalien ehdokkaista kahta vaille kaikki. Porukka on hyvä! Kunhan saamme hyvän yhteistyön meiningin päälle ja viestimme perille, niin pärjäämme hyvin. Symbolina reilulle pelille kaikki ehdokkaat saivat paketillisen Reilun kaupan kahvia. Arvatkaas, kenen idea.

17.10. Valtuustoaloite väkivaltaa vastaan

Eilen eräs työni tuotti hedelmiä: olin tehnyt tasan kaksi vuotta sitten valtuustoaloitteen perheväkivaltatiimin perustamisesta. Nyt kaupunginvaltuustolla oli käsiteltävänään perhe- ja lähisuhde väkivallan torjuntaohjelma. Työ on tärkeää, sillä Suomi kunnostautuu todella surkeasti perheväkivaltatilastoissa. Tuntuu mukavalta (jos niin voi tällaisen asian yhteydessä sanoa), että on voinut valtuutettuna olla edistämässä väkivallan ehkäisyä. Perheväkivaltaan tarvitaan moniammatillista otetta, ja juuri siihen ohjelmassa paneudutaan. Hyvä. Yksikin lyönti on liikaa, oli lyöjänä mies tai nainen, kohteena aikuinen, lapsi tai ikäihminen.

Harmittava kauneusvirhe ohjelmassa oli. Sen johdantona oli tapausesimerkki, jossa kerrottiin ”Kallen” elämästä. ”Kalle” oli yksinhuoltajaäidin poika, joka tapasi isäänsä harvoin jne jne… tarinaan oli koottu kaikki mahdolliset kliseet yksinhuoltajaäitien huonosti kasvattamista lapsista. Aargh. Kävin pitämässä asiasta puheen, jossa esitin tekstiä poistettavaksi, mikä aiottiinkin tehdä. Täytyy toivoa ettei tarina heijastele laajempaakin syyllistävää asennetta yksinhuoltajia kohtaan suvaitsevaisessa Oulussa. (Mistään valtuustosalissa pitämästäni puheesta en ole saanut toisilta valtuutetuilta niin paljon palautetta kuin tästä. Mistä sekin kertoo? No jaa, ehkä minusta puhujana. )

10.10. NATO –ytimessä

Terveisiä Brysselistä! Olemme täällä maakuntaliiton johdon kanssa Open Days –tapahtumassa. Vaikka huominen on vielä aikaa, niin nyt jo voi sanoa että kohokohta oli eilen. Kävimme Naton päämajassa. Käynti oli todella mielenkiintoinen. Itse rakennuskompleksi oli aika vaatimaton, matala harmaa kokonaisuus, alun perin kuulemma sairaalarakennus. Tapasimme Suomen edustossa puolustusasianneuvos Janne Kuuselan ja eversti Jarmo Pekkalan. Keskustelimme ajankohtaisista Nato- ja rauhankumppanuusasioista. Kävimme läpi Naton roolia kylmän sodan koneistosta kriisinhallintaan, ja edelleen aikaan jälkeen 11.9. Tietysti puhuimme paljon mahdollisen Suomen jäsenyyden hyödyistä ja haitoista. Vuodesta 1995 kaikki Suomen puolustusmateriaalihankinnat ovat olleet ns. nato-yhteensopivia. Vuodesta 1994 olemme olleet osa rauhankumppanuusohjelmaa ja mukana kansainvälisissä operaatioissa. Suomi on Naton suurin rauhanturvamaa väkilukuun suhteutettuna.

Janne Kuusela avasi meillä kotimaisessa keskustelussa käytettyjä kliseitä jännittävästi. Hänen mukaansa meillä ei ole mitään ”Nato-optiota”, sillä Naton turvatakuut eivät laukea kuten optio kun me sitä vain halumme. Toisekseen, usein sanotaan ”ettei meillä ole turvallisuusvajetta”. Kuuselan mukaan on turha kuvitella turvallisuusvajeen ilmetessä, että olisimme automaattisesti sitten Nato-suojassa. Ryhmämme ei silti lämmennyt pikajäsenyydelle, ei kukaan ainakaan avoimesti. Puimme antaumuksella jäsenyyden mahdollisia riskejä ja kustannuksia. Lappilaisia huoletti hyvien Venäjän kauppasuhteiden mahdollinen kiristyminen.

Itse kuulun siihen sukupolveen, joka ei ole kasvanut enää kylmän sodan kahtiajaon maailmassa. Nato-kysymystä voi arvoida asiallisesti ottaen. Minusta me voimme punnita jäsenyyden hyötyjä ja haittoja ihan rauhassa, mitään syytä hötkyillä meillä ei ole.Vierailu pääamajassa toi paljon hyödyllistä tietoa esimerkiksi tulevia vaalipaneeleja ajatellen, sillä siellä se taatusti pulpahtaa pintaan. Ja, ryhmämme korkea-arvoisimpana poliitikkona sain kunnian lopuksi pitää lyhyen kiitos-puheen, joten voin sanoa että olen pitänyt Nato-puheen aivan puolustusliiton sisimmässä. (Siinä ei ollut mitään salaista sisältöä. Sanoin ryhmämme tunnot tiivistäen: Kiitos). Kaikkialle sitä Pohjois-Pohjanmaalta ponnistaakin.


2.10. Suklaakakkua kuusivuotiaalle

Nyt alkaa olla jo hiljaista. Tyttäreni syntymäpäivät olivat tänään ja päiväkodin tytöt ja naapurin poikia oli talo täynnä juhlahumussa. Kuusi vuotta! Muistan sen päivän kun lähdin synnyttämään, kaunis ja kuulas lokakuun aamu, sunnuntaipäivä. Lähtiessämme kuuntelimme Metallicaa (miksiköhän?).

Oli ihanaa nähdä tyttärelläni niin paljon kavereita. Lahjojen paljous ja niiden tasokkuus on häkellyttävää. Nähtävästi päiväkotilasten kavereillekin laitetaan helposti 10-15€ arvoisia lahjoja… pitäisiköhän aloittaa vanhempien nuukuus-liike, teemalla vähempikin tuntuu kivalle… no, en silti haikaile aineellisesti puutteellisia aikoja takaisin. Ja sitä paitsi monet lahjatkin ovat kelvollisen ekologisia, kivat kirjat ja vaikkapa tytöille niin mieluisat vihkot. Tyttäreni lempilahja oli Lontoon kummi-tädiltä saatu ihka oikea balettiasu. Kyllä kelpaa lauantaina baletissa kun oma röyhelöt kohdallaan.

Oletteko huomanneet että lasten maku on muuttunut? Kermatäytekakut eivät maistu ainakaan meidän lapsille enää. Nyt menee jäätelö (ja sipsejä niin paljon kuin vain kehtaa laittaa tarjolle, yhtä suosittuja ovat myös pienityt porkkanat). Salla Esteri tosin oli tilannut suklaakakun, jota eilen illalla sitten leivoinkin. Taikinaan tuli niin paljon suklaata, että käytännössä lykkäsin uuniin silkkaa suklaa-rasva –mössöä. Nam! Meni kaikki.


17.9.2006 Monimuotoisesti Puolassa

Osallistuin kuluneella viikolla neljän päivän konfenssiin Varsovassa. Järjestäjänä oli EEAC (European Environmental and Sustainable development advosiry Councils), ja edustin kokouksessa Suomen luonnonvaraineuvostoa. Konferenssi käsitteli metsäpolitiikkaa, ja erityisesti metsäpolitiikan koordinaatiota ja viestintää. Suomesta keynotina oli Anne Brunila, kerrastaa upea ja osaava ammattilainen. Minua oli pyydetty puheenjohtajaksi työryhmään, jonka piti löytää politiikkasuosituksia paremman metsäpolitiikan yhteensopivuuden löytymiseksi. Huh, homma oli melkoinen, sillä paitsi että Eurooppa on maantieteellisesti laaja, niin myös kielten moninaisuuus on oma haasteensa. Työkielenä oli tietenkin englanti, mutta sen sangen eritasoiset taitajat koettelivat puheenjohtajan kykyjäni toden teolla.

Metsäpolitiikka meni kutakuinkin mainiosti, mutta yllättäen kokouksen yhteydessä kokoontuneen biodiversiteettityöryhmän kokouksessa nousi esiin jännittäviä mielipide-eroja. Biodiversiteettityöryhmä on työstänyt monimuotoisuuden arvo –teemaa jo jonkin aikaa, mutta nyt nostimme keskusteluun tarpeen viestiä luonnon monimuotoisuuden taloudellisia arvoja. Hmm, se sai muun muassa Itävallan edustajan suorastamaan kiihtymään. Hän edusti näkemystä, jossa luonnolla on oma itseisarvonsa ja ettei monimuotoisuutta voi eikä saa pukea taloudelliselle kielelle. Minustakin on kyseenalaista ulottaa monetaristiset arvot kaikkialle, mutta toisaalta ekosysteemien tuottoja ja palveluja voidaan kyllä laskea ja mitata ekonomistisesti. Kävimme työryhmässä harvainaisen syvällisen debatin, jossa selviä voittajia ei ollut. Päätökseksi kuitenkin muodostui kanta koettaa viestiä luonnon monimuotoisuuden varjelun tärkeyttä myös taloudelliselta kannalta. Olin tuota mielta minäkin. Se ei minusta syö biodiversiteetin arvoa sinänsä, sillä näkökulma on vain toinen. Mutta paljon saa Anne Brunila kiertää maailmalla, että suomalainen näkemys luonnonvarojen kestävästä käytöstä menisi tällaisilla foorumeilla läpi yhtenä hymistelynä.